Ohjaus: Rauni Mollberg
★★★★☆
Edustan sen verran nuorta sukupolvea, että voin vain etäältä ja jälkikäteen arvailla, minkälaisten ennakko-odotusten taakkaa Rauni Mollberg mahtoi kantaa tarttuessaan Väinö Linnan kansalliseen suurteokseen.
Lähtihän julkisissa kohuissa aiemminkin ryvettynyt, tinkimättömyydestään tunnettu ohjaaja päivittämään koskemattomana pidettyä Edvin Laineen versiota (1955) uuden ajan kollektiivisia tuntoja monisyisemmin vastaavaksi. Teatterin puolella klassikot saavat uusia tulkintoja vuosittain, mutta elokuvataiteessa niihin lyödään halvan rahastuksen tai muun häpäisyn leimaa.
Laineen teoksen arvo on jo kauan mitattu ennen kaikkea kulttuurihistoriallisena monumenttina, jonka kansaa lääkitsevät terapeuttiset piirteet ovat kiistattomat. Minusta kuitenkin tuntuu, että Mollberg halusi nimenomaan ottaa etäisyyttä kanonisointiin, mikä vaikutti ehkä tuoreeltaan julkealta.
2000-luvun katsojan näkökulmasta on helppo todeta ohjaajan tehneen täysin oikeita ratkaisuja nostaessaan sotimisen mielipuolisen luonteen temaattiseen polttopisteeseensä. Sota ja väkivalta ovat Tuntemattomassa sotilassa (1985) brutaaleja koneistoja, joiden rattaat jauhavat rintamalle tulitukseen lähetettyjen nuorten poikien ruumiit, saastuttavat mielen ja vievät järjen. Elämän ja kuoleman kohtalokas raja ylittyy sattumanvaraisesti, eikä kalman kohtaamista pysty välttämään sen paremmin sankarillisilla teoilla kuin pelkuruudellakaan.
Sota on ennen kaikkea nuoren sukupolven tragedia, jossa heidän ihanteensa murskataan hirvittävissä olosuhteissa.
Mollbergin ohjaustyö on Stanley Kubrickin Full Metal Jacketiin (1987) vertautuva pasifistinen pamfletti lihaa jauhavan koneiston julmuudesta. Se ei erehdy vääristelemään Suomen ja Neuvostoliiton välisten taistelujen väistämättömyyttä uudessa ulkopoliittisessa tilanteessa. Aseisiin turvautuminen tarjoillaan annettuna lähtökohtana, mutta se ei tee sodan seurauksista yhtään puhdistavampia, päinvastoin.
Toivottavasti Yleisradio ymmärtää teoksen sivistyksellisen ja taiteellisen merkityksen pysyvästi edes nyt, kun Mollbergia ei enää ole.
