Ohjaus: Johanna Vuoksenmaa
★☆☆☆☆
Kotimainen kaupunkikomedia jaksaa nyhjätä tyhjästä kerta toisensa jälkeen hännystellessään keskustan multipleksien nuoria hedonisteja. Kolmekymppisten seksiseikkailuja ja suhdesotkuja setvivänä läpihuutojuttuna tuoreimmallakaan yrittäjällä ei ole enää uutta sanottavaa aihepiiristä, jota viimeksi pyöritteli Rakkauden rasvaprosentti (2012).
Kotimainen kaupunkikomedia jaksaa nyhjätä tyhjästä kerta toisensa jälkeen hännystellessään keskustan multipleksien nuoria hedonisteja. Kolmekymppisten seksiseikkailuja ja suhdesotkuja setvivänä läpihuutojuttuna tuoreimmallakaan yrittäjällä ei ole enää uutta sanottavaa aihepiiristä, jota viimeksi pyöritteli Rakkauden rasvaprosentti (2012).
Elokuvan päähenkilö on pelkkiä yhdenillan kokemuksia sängystä kaipaava tutkija (Armi Toivanen), joka silti omassa väitöskirjassaan selvittää syitä pitkien avioliittojen kariutumiseen. Asenteellinen arvioija esittää kaikentietävää mutta joutuu totta kai tarkistamaan käsityksiään tutustuttuaan perheenisään (Riku Nieminen).
Ensin katsoja hieraisee silmiään, miksi televisiokanavan puskahuumorisuosikin näyttelijöitä putkahtelee esiin kankaan joka reunalta. Ajatukseen sopeutuu kuitenkin nopeasti, sillä huomio kiinnittyy muualle.
Lakonisen kyökkikomedian arkisessa tyylilajissa pysyminen osoittautuu nimittäin liian vaikeaksi, sillä suoraviivaiseen juoneen juoksutetaan mukaan oudon farssimaisia henkilöhahmoja, kuten yliopistonaisen toivoton isä (Vesa Vierikko), joka odottaa vaimoaan (Hannele Lauri) palaavaksi, ja nuori läheisriippuvainen vaimo (Pamela Tola), jonka puoliso (Aku Hirviniemi) ei saa lainkaan ilmaa. Samalla tutkija alkaa enenevästi näyttää takakireältä tosikolta, joka ei vain uskalla antautua rakkauteen. Lopussa tarkistetaan asenteet.
Hyvä komedia on ajoitusta ja uskallusta. 21 tapaa pilata avioliitto (2013) ei sisällä niistä kumpaakaan. Ohjaaja Johanna Vuoksenmaan oma käsikirjoitus olisi kaivannut vielä rutkasti työstämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti