Ohjaus: Andrea Arnold
★★★☆☆
Yhden lajin englantilaiset osaavat oikein hyvin ja suomalaiset oikein huonosti, työväenluokkaan porautuvat arkidraamat. Meillä Kaurismäki filmaa tyyliteltyä Akilandiaa, kun taas Aku Louhimiehen henkilöt ovat keskiluokkaa tai vaurauden vankkureilta ojaan suistuneita.
Briteillä on esikuvia, joilta ammentaa: Mike Leigh, Ken Loach, Stephen Frears, Shane Meadows. Ja Andrea Arnold, jonka esikoisohjaus Red Road (2006) kruunattiin Cannesissa jury-palkinnolla. Fish Tank (2009) jatkaa naisohjaajan nousukiitoa, tuloksena oli jälleen tuomariston tunnustus Cannesissa.
Perustaltaan se on sangen tavallinen nuoren tytön kasvukertomus. 15-vuotias Mia asuu virikkeettömässä betonilähiössä yksinhuoltajaäitinsä ja pikkusiskonsa kanssa, lintsaa koulusta minkä kerkiää ja hakeutuu vaikeuksiin ikätovereidensa ja kotinsa kanssa.
Tarinalle keskeinen kysymys alkaa muodostua vasta sen jälkeen kun äiti tuo asuntoon uuden poikaystävänsä (Michael Fassbender). Uhmakkaan teini-ikäisen tytön näkökulmasta lähelle tuleva raavas aikuinen mies on tunkeilija ja outolintu, mutta myös jotakin muuta, jolle ei heti anneta nimeä.
Vastuuta väliaikaisesti kantava vieras on kuitenkin äitiä parempi kuuntelukumppani, jonka motiiveja voimme vain arvailla. Lopulta taiten välitetyt eroottiset viestit muuttuvat lihaksi.
Elokuvan voima on samalla sen rajoite. Tiukan realistinen teos liikkuu työväestön alakerrosten ankean ahdistavassa todellisuudessa Mian levottomin silmin. Niillä tiiraillessa tytön varomaton uteliaisuus, kiukku ja kaipuu on helppo ymmärtää, mutta miehen mieli on toinen tarina. Siihen katsojalle ei avata juuri minkäänlaista porttia, joten tiedot hänen taustastaan eivät vielä selitä hänen käytöstään.
Fish Tank ei liioin tarjoa tarjoa suurta yhteiskunnallista sanomaa, mutta keskustelunavauksena näen sen sopivan oppikoulutarkoituksiin mainiosti.
Elokuvan tähti on Katie Jarvis. Koulunsa keskeyttänyt työtön tyttö löydettiin elokuvaan kirjaimellisesti suoraan kadulta, missä hän riiteli poikaystävänsä kanssa. Sieltä Miankin suunnattomuus siis kumpuaa.
Briteillä on esikuvia, joilta ammentaa: Mike Leigh, Ken Loach, Stephen Frears, Shane Meadows. Ja Andrea Arnold, jonka esikoisohjaus Red Road (2006) kruunattiin Cannesissa jury-palkinnolla. Fish Tank (2009) jatkaa naisohjaajan nousukiitoa, tuloksena oli jälleen tuomariston tunnustus Cannesissa.
Perustaltaan se on sangen tavallinen nuoren tytön kasvukertomus. 15-vuotias Mia asuu virikkeettömässä betonilähiössä yksinhuoltajaäitinsä ja pikkusiskonsa kanssa, lintsaa koulusta minkä kerkiää ja hakeutuu vaikeuksiin ikätovereidensa ja kotinsa kanssa.
Tarinalle keskeinen kysymys alkaa muodostua vasta sen jälkeen kun äiti tuo asuntoon uuden poikaystävänsä (Michael Fassbender). Uhmakkaan teini-ikäisen tytön näkökulmasta lähelle tuleva raavas aikuinen mies on tunkeilija ja outolintu, mutta myös jotakin muuta, jolle ei heti anneta nimeä.
Vastuuta väliaikaisesti kantava vieras on kuitenkin äitiä parempi kuuntelukumppani, jonka motiiveja voimme vain arvailla. Lopulta taiten välitetyt eroottiset viestit muuttuvat lihaksi.
Elokuvan voima on samalla sen rajoite. Tiukan realistinen teos liikkuu työväestön alakerrosten ankean ahdistavassa todellisuudessa Mian levottomin silmin. Niillä tiiraillessa tytön varomaton uteliaisuus, kiukku ja kaipuu on helppo ymmärtää, mutta miehen mieli on toinen tarina. Siihen katsojalle ei avata juuri minkäänlaista porttia, joten tiedot hänen taustastaan eivät vielä selitä hänen käytöstään.
Fish Tank ei liioin tarjoa tarjoa suurta yhteiskunnallista sanomaa, mutta keskustelunavauksena näen sen sopivan oppikoulutarkoituksiin mainiosti.
Elokuvan tähti on Katie Jarvis. Koulunsa keskeyttänyt työtön tyttö löydettiin elokuvaan kirjaimellisesti suoraan kadulta, missä hän riiteli poikaystävänsä kanssa. Sieltä Miankin suunnattomuus siis kumpuaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti