Red Road (2006)

Ohjaus: Andrea Arnold

★★★☆☆

Yksi viime vuosien kiinnostavimmista uusista englantilaisista ohjaajatuttavuuksista on televisiossa ohjaajana ja näyttelijänä sekä lyhytelokuvissa kannuksensa hankkinut Andrea Arnold. Kohdakkoin viisikymppinen nainen pääsi pitkien elokuvien pariin vasta esikoisellaan Red Road (2006), joka palkittiin heti Cannesin filmifestivaalien kolmospalkinnolla. Vaikea toinen ohjaus, 15-vuotiaan tytön ja aikuisen miehen kielletystä suhteesta kertova Fish Tank (2009) sementöi hänen asemansa brittielokuvan rosoisesta duunariperinteestä ammentavana realistina.

Elokuvan nimi tulee entisten vankien asuttamasta kolkosta kerrostaloalueesta. Kaupungin kameravalvonnassa työskentelevä leskinainen tunnistaa monitorista punatukkaisen miehen kasvot ja alkaa seurata häntä työvuorojensa ulkopuolella.

Alfred Hitchcockin tyyliin Arnold rakentelee syysharmaaseen maisemaan sijoittuvaa mysteeriään jännityselokuvaksi, jossa vakooja seurailee kohdettaan ja hakeutuu lopulta motiivinsa kätkien tämän seuraan. Esimerkiksi yhdessä pulssia nostattavassa kohtauksessa nainen valehtelee itsensä sisään tornitalon korkeuksissa kuumottaviin kotibileisiin ja flirttailee avoimesti isännän kanssa.

Hiljalleen katsoja alkaa ymmärtää miehen jotenkin liittyvän lesken entisen elämän tragediaan, jossa tämä on menettänyt perheensä. Tuhkauurna sylissään nukahtavalle surijalle menneisyyden aave on kuitenkin vaarallinen tosiasia, itsetietoinen machopullistelija, johon tutustumme Jackien silmin ja ehdoilla. Ehkä parasta koko elokuvassa onkin lopulta se, kuinka monisyiseksi Arnold malttaa ja osaa rakentaa huolta herättävän, kaidalla tiellä tasapainoilevan Clyden.

Red Road on sosiaaliselta todellisuudeltaan ehdottoman tiheä ja vakuuttava teos, niukka juoni sen sijaan sisältää joitain psykologisoiviakin latauksia, jotka jäävät hiukan irrallisiksi. Teemaksi kohoaa uuden alun vaikeus ja sovituksen välttämättömyys. Omasta taustastaan johtuen esikoisohjaajan ote näyttelijöihinsä on erinomainen. Minulle täysin tuntemattomat Kate Dickie ja Tony Curran antavat kaikkensa intensiivisissä, osin rohkeissa keskinäisissä kohtauksissaan.