Ohjaus: Stanley Kubrick
★★★★★
Stanley Kubrick kuvasi koko uransa ajan ihmiskunnan suurten suunnitelmien ja jämerien järjestelmien haurautta, mutta ohjaajaa syytettiin sydämeltään kylmäksi taiteilijaksi, koska hänen pessimistisiltä kritiikeiltään ei säästynyt kukaan.
Kubrick muovasi lajityyppejä, niiden rakennetta ja muotoa uusiin ulottuvuuksiin, joiden häikäiseviä mittapuita seuraajat turhaan tavoittelevat tälläkin vuosituhannella. Teknologian mullistava kehityskään ei ole kyennyt nakertamaan hänen totaalisia visioitaan, mikä vain alleviivaa hänen nerouttaan.
Kubrick muovasi lajityyppejä, niiden rakennetta ja muotoa uusiin ulottuvuuksiin, joiden häikäiseviä mittapuita seuraajat turhaan tavoittelevat tälläkin vuosituhannella. Teknologian mullistava kehityskään ei ole kyennyt nakertamaan hänen totaalisia visioitaan, mikä vain alleviivaa hänen nerouttaan.
Varhaisten klassikoiden Kunnian polkujen (1957) ja Tohtori Outolemmen (1964) tavoin myös 2001: Avaruusseikkailu (1968) puntaroi suuruudenhullua maailmaa, jonka kansoittaneet uskovat voittamattomuuteensa. Tieteiselokuvan virstanpylvään jänneväli ulottuu ihmiskunnan esihistoriasta aina määrittelemättömään tulevaisuuteen.
Evoluution kehitystä kartoittava kokonaisuus käynnistyy hypnoottisena tutkielmana apinoiden laumakäyttäytymisestä, siirtyen antropologisista alkutahdeista mykistävällä leikkauksella Straussin säestämään avaruusleijailuun tähtikuviossamme.
Uskonnollis-filosofisen eksistentialisminsa siivellä mestariteos pohtii tieteen valjastamisen etiikkaa sekä ihmisen ja koneistuneen ympäristön suhdetta. Esineellinen arvomaailma piirtyy avaruusaluksen arkkitehtuurissa ja arkisten asioiden pelkistyneissä muotoiluissa. Uteliaisuutta ruokkivassa näköalattomuudessaan ihminen on luonut helvetinkoneen, joka uhkaa kääntyä keksijöitään vastaan ja lähettää langenneet tyhjyyteen.
Kyyniseen perusajatukseen Kubrick liittää lukemattomille tulkinnoille avoimen visiönäärin profetian: lepääkö maailman kohtalo jumalallisia piirteitä omaavassa ihmislapsessa, taivaalle heijastuvassa sikiössä?
Evoluution kehitystä kartoittava kokonaisuus käynnistyy hypnoottisena tutkielmana apinoiden laumakäyttäytymisestä, siirtyen antropologisista alkutahdeista mykistävällä leikkauksella Straussin säestämään avaruusleijailuun tähtikuviossamme.
Uskonnollis-filosofisen eksistentialisminsa siivellä mestariteos pohtii tieteen valjastamisen etiikkaa sekä ihmisen ja koneistuneen ympäristön suhdetta. Esineellinen arvomaailma piirtyy avaruusaluksen arkkitehtuurissa ja arkisten asioiden pelkistyneissä muotoiluissa. Uteliaisuutta ruokkivassa näköalattomuudessaan ihminen on luonut helvetinkoneen, joka uhkaa kääntyä keksijöitään vastaan ja lähettää langenneet tyhjyyteen.
Kyyniseen perusajatukseen Kubrick liittää lukemattomille tulkinnoille avoimen visiönäärin profetian: lepääkö maailman kohtalo jumalallisia piirteitä omaavassa ihmislapsessa, taivaalle heijastuvassa sikiössä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti