Ohjaus:Alejandro Gonzàlez Inàrritu
★★★★★
Alejandro Gonzàlez Iñàrritu nousi vauhdilla sekä amerikkalaisen viihdeteollisuuden kärkipaikalle että humaanin elokuvataiteen linjanvetäjäksi.
Läpimurtonsa Iñàrritu teki kotimaassaan Meksikossa ohjaamallaan episodielokuvalla Amores Perros (2001) ja samoja koston, syyllisyyden ja anteeksiannon teemoja hän ruotii vielä painokkaammin ensimmäisessä suurten filmitähtien Hollywood-teoksessaan 21 grammaa (2003). Se osoittaa rakettina alansa eliittiin singahtaneen ohjaajan kasvaneen lahjakkaasta elokuvantekijästä hämmästyttävän nopeasti kypsäksi taiteilijaksi, jonka kosketus pahoihin asioihin saa haukkomaan henkeään.
21 grammaa on rakenteeltaan modernin palapelimäinen kudelma, josta hahmottuva pirstaloitunut juonen kaari on täynnä katkoksia, takautumia ja edestakaisin sahauksia. Vältelläkseen perinteisten jännityselokuvien tihentäviä elementtejä ohjaaja käyttää esimerkiksi musiikkia erittäin säästeliäästi.
Armon merkitystä korostava kuvaelma kertoo tragediasta, johon kolmen perheen kohtalot nivoutuvat. Rikollisesta elämästään parannuksen tehnyt ja samalla uskon löytänyt hengenmies surmaa auto-onnettomuudessa keskiluokkaisen perheen kolme jäsentä suistaen itsensä, suremaan jääneen äidin sekä tapaturmasta hyötyvän elinsiirtopotilaan tuskallisimpien tunteidensa heittelemiksi.
Raakalaismaisen naturalistinen poikkileikkaus ihmisyyden ytimeen peilaa ankaria teemojaan uskonnollisilla vertauksilla pysyen silti tiukasti armottomassa realismissaan.
Teoksen päähenkilöt ovat elämän murjomia huutolaisia, joita ei milloinkaan tuomita järjenvastaisista teoista tai huonoista valinnoista. Humaanilla tavalla todistetaan, että julmatkin kohtalonoikut tulee hyväksyä osana elontien karmaisevuutta, koska muutakaan mielekästä vaihtoehtoa ei ole.
Inàrritun rankka näkemys ihmistä raastavista pimeistä voimista on helppo tulkita väärin, ellei näe ohjaajan läpivalaisevan otteen lujittavan heikkojen yksilöiden henkistä selkärankaa. Teoksen puhdistavan sanoman mukaan elämä jatkuu ja vaikeudet voitetaan, vaikka se tekeekin pahaa.
21 grammaa on rakenteeltaan modernin palapelimäinen kudelma, josta hahmottuva pirstaloitunut juonen kaari on täynnä katkoksia, takautumia ja edestakaisin sahauksia. Vältelläkseen perinteisten jännityselokuvien tihentäviä elementtejä ohjaaja käyttää esimerkiksi musiikkia erittäin säästeliäästi.
Armon merkitystä korostava kuvaelma kertoo tragediasta, johon kolmen perheen kohtalot nivoutuvat. Rikollisesta elämästään parannuksen tehnyt ja samalla uskon löytänyt hengenmies surmaa auto-onnettomuudessa keskiluokkaisen perheen kolme jäsentä suistaen itsensä, suremaan jääneen äidin sekä tapaturmasta hyötyvän elinsiirtopotilaan tuskallisimpien tunteidensa heittelemiksi.
Raakalaismaisen naturalistinen poikkileikkaus ihmisyyden ytimeen peilaa ankaria teemojaan uskonnollisilla vertauksilla pysyen silti tiukasti armottomassa realismissaan.
Teoksen päähenkilöt ovat elämän murjomia huutolaisia, joita ei milloinkaan tuomita järjenvastaisista teoista tai huonoista valinnoista. Humaanilla tavalla todistetaan, että julmatkin kohtalonoikut tulee hyväksyä osana elontien karmaisevuutta, koska muutakaan mielekästä vaihtoehtoa ei ole.
Inàrritun rankka näkemys ihmistä raastavista pimeistä voimista on helppo tulkita väärin, ellei näe ohjaajan läpivalaisevan otteen lujittavan heikkojen yksilöiden henkistä selkärankaa. Teoksen puhdistavan sanoman mukaan elämä jatkuu ja vaikeudet voitetaan, vaikka se tekeekin pahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti