Kylmäverisesti (1967)

Ohjaus: Richard Brooks

★★★★☆ 

Kansasin syrjäseudun elämän pysäyttänyt brutaali murhatapaus, jolle ei tuntunut löytyvän mitään ymmärrettävää motiivia, oli 1950-luvun lopun kohutuimpia rikosuutisia Yhdysvalloissa. Lukitsemattomaan maataloon yöllä tunkeutunut mieskaksikko surmasi maanviljelijäperheen isän, äidin ja lapset jättäen peräänsä korkean kasan kysymyksiä.

Kun Truman Capote kuuli tapauksesta, hän lähti tapahtumapaikalle aikomuksenaan raportoida siitä lehteen. Aineiston paisuessa artikkelista kasvoi viimein romaani, joka loi kokonaan uuden kirjallisuuslajin, ns. nonfiction novelin – tositapahtumaan perustuvan proosan. Syvästi juttuun uppoutunut kirjailija alkoi opuksen ilmestymisen jälkeen murentua henkisesti eikä alkoholi- ja huumeriippuvaisena julkaissut enää ainuttakaan teosta. Bennett Millerin ohjaus Capote (2005) käsittelee asiaa.

Richard Brooksin elokuva Kylmäverisesti (1967) ilmestyi jo kirjaa seuraavana vuonna. Sitä pidetään reportaasielokuvan klassikkona, josta on riisuttu perinteisen rikosfilmin emotionaaliset koukut ja jännitteet, sen pyrkiessä seuraamaan mahdollisimman totuudenmukaisesti kahden kaltevalle pinnalle suistuneen sivullisen yövierailusta alkanutta surmansyöksyä.

Kolmeen laveaan jaksoon jakautuvassa elokuvassa tappajat hiipivät syrjässä uinuvaan taloon, pakenevat tekojaan Meksikoon ja odottavat lopulta tuomionsa täytäntöönpanoa vankilassa.

Virkavallan etsiväntyö läpivalaistaan yhtä tarkasti ja arvolatauksitta kuin karkulaistenkin juureton ajelehtiminen. Pitkä keskiosa on dramaturgisesti hiukan raskas, vaikka sen sisällöllinen merkitys tuntuukin perustellulta. Musta taivas, sade ja jyrkät varjot luovat visuaalisen kehyksen kaikkea viihdyttämistä kaihtavalle arjen painajaiselle.