As Tears Go By (1988)

Ohjaus: Wong Kar-wai

★☆☆☆☆

Kiinasta Hong Kongiin jo tarhaikäisenä emigroitunut Wong Kar-wai ponkaisi läntisten elokuvafestivaalien palvotuimmaksi ohjaajaksi edellisen vuosikymmenen puolen välin jälkeen riipaisevan melankolian täyttämillä romansseilla.

Taiteilijana hän edustaa visuaalista loistoa palvovaa formalistista tekijäkuntaa, jonka kaunotaiteellisesta kaihoromantiikasta voi halutessaan löytää yhtymäkohtia vaikkapa Hollywoodin klassisen kauden saksalaiseen Max Ophülsiin tai ranskalaisen elokuvataiteen suureen surumieleen Jacques Demy´hin.

Kolmikon teoksissa rakkaudesta haaveilevat yksinäiset sielut joutuvat kivuliaasti kohtaamaan jokapäiväisen arjen katkerat pettymykset ja murskaantuneet illuusiot.

Kar-wain esikoisohjaus, Martin Scorsesen Sudenpesän (1973) mafialiitoksille kumartava As Tears Go By (1988) on kuitenkin hyvin raakilemainen teos, jossa niin tyyli kuin sisältökin hakee uomaansa. Honkongilaisohjaajan myöhemmin tavoittelemaa ja suurelta osin myös täydellistämää muotopuhtautta saa siitä hakea.

Niinpä huomion vie tyhjänpäiväinen juoni, jossa serkkutyttönsä kaupunkiasuntoonsa majoittava ja häneen huteran rakkaussuhteen solmiva jengiläinen alistaa itsensä kiivaan hulttiotoverinsa oikuista seuraaville väkivaltaisille vaikeuksille.

Ohjaajan koko tuotantoa lävistävä asetelma vastarakkauden puutetta potevista erakoista ja toistensa ohi hipaisten kulkevista rakastavaisista – teemaksi puettuna syvän yhteyden mahdottomuus – on vasta idullaan eikä se saa tukea muurahaiskeon kuhisevasta sykkeestä, tunnelmallisesta swingistä tai eleettömien kasvojen kätkemistä mielenliikkeistä. Hapuilu leimaa sekä visuaalista että näyttelijäohjausta.

Räikeä moraliteetti lorun lopusta on kuvattu kengännauhabudjetilla ja huonolla maulla; Kohtaloaan kohti marssivien häviäjien turmelusta sävyttävät 80-lukulainen neonvalorähjäisyys ja kammottava syntetisaattoriujellus. Lopputulos osoittaa Wong Kar-wain katsoneen tarkkaan myös Miami Vicea.

Vaatii melkoisen meedion tai jälkiviisastelijan kykyjä nähdä ontuvassa lopputuloksessa myöhempien aikojen tunnustettua pyhää.