Ohjaus: Ron Howard
★☆☆☆☆
Roomalaiskatolisen kirkon kiistellyt myytit puhuttelevat yleisöä edelleen kaikkialla maailmassa, vaikka yhteiskuntien sekularisoituminen puristaakin vanhakantaisimmat kiihkoilijat entistä ahtaammalle.
Katolilaisfundamentalisti Mel Gibson vastasi haasteeseen raakalaismaisella kuvaelmalla Kristuksen kärsimyskertomus (2004), jolle valtiolliset tarkastamot järjestään mätkäisivät korkeimman mahdollisen ikärajan.
Kun kirkon kynsiin joutuneen kirjailija Dan Brownin romaanista Da Vinci -koodi alettiin sorvata suuren luokan Hollywood-elokuvaa, turvasivat tuottajat selustansa palkkaamalla hankkeen tärkeimpiin tehtäviin kaksi Hollywoodin hyvämaineisinta ammattilaista, ohjaaja Ron Howardin ja näyttelijä Tom Hanksin.
Riskejä tekemisissään kaihtavat kuuluisuudet takasivat elokuvaversiollekin (2007) kaupallisesti komean lopputuloksen siitä huolimatta, että teräksenjäykän synkistelyn puutelistaa täyttävät miltei kaikki mieleen juolahtavat kelvottomuudet. Heidän korvaamiselleen tuskin kuitenkaan löytyi kannatusta rahoittajien keskuudessa.
Mutkat suoriksi
Kallishintaisuudestaan huolimatta elokuva on ilmaisuvälineenä yksinkertainen vekotin. Katsoja pystyy hyväksymään melkeinpä millaisen sumutuksen tahansa, jos sisällön ongelmat vain osataan peitellä painostavalla atmosfäärillä, vauhdikkaalla kerronnalla tai napakoilla luonnekuvilla.
Enkelit ja demonit ilmestyi kirjana vuosikymmenen alussa kolme vuotta Da Vinci -koodia aikaisemmin. Jättiyhtiö Sony ehätti ostaa filmausoikeudet kumpaankin vuonna 2003. Tarina on filmilläkin (2009) paksua kuin pormestarilla, mutta puristaessaan tapahtumansa muutaman tunnin aikahaarukkaan se jättää katsojalla vähän tilaisuuksia jäädä märehtimään sen logiikkaa.
Sveitsissä suoritetusta tieteellisestä kokeesta katoaa vorojen matkaan putkilo tujun räjähdysvoiman sisältävää antimateriaa. Samalla Vatikaani suree iäkkään paavin poismenoa, ja kardinaalien muodostama konklaavi kokoontuu valitsemaan hänelle seuraajaa.
Amerikkalaistutkija Robert Langdon lennätetään paikalle suoraan aamu-uinniltaan selvittämään neljän ennakkoarvailuissa kärkeen arvioidun kandidaatin kidnappausta. Syyllisiksi sekä pommin että paaviehdokkaiden katoamisille epäillään kirkon muinoin kaltoin kohtelemaa tiedejärjestöä, jonka uumoillaan tavoittelevan kaikkien aikojen vallankaappausta.
Itsevarma osallistuja
Howard käskyttää Hanksin terävöittämään kuivan professorinsa kalpeasta sivustaseuraajasta itsevarmaksi osallistujaksi ja luo seikkailuelokuvalle tarpeellisen toiminnallisen keskushahmon.
Katolilaisfundamentalisti Mel Gibson vastasi haasteeseen raakalaismaisella kuvaelmalla Kristuksen kärsimyskertomus (2004), jolle valtiolliset tarkastamot järjestään mätkäisivät korkeimman mahdollisen ikärajan.
Kun kirkon kynsiin joutuneen kirjailija Dan Brownin romaanista Da Vinci -koodi alettiin sorvata suuren luokan Hollywood-elokuvaa, turvasivat tuottajat selustansa palkkaamalla hankkeen tärkeimpiin tehtäviin kaksi Hollywoodin hyvämaineisinta ammattilaista, ohjaaja Ron Howardin ja näyttelijä Tom Hanksin.
Riskejä tekemisissään kaihtavat kuuluisuudet takasivat elokuvaversiollekin (2007) kaupallisesti komean lopputuloksen siitä huolimatta, että teräksenjäykän synkistelyn puutelistaa täyttävät miltei kaikki mieleen juolahtavat kelvottomuudet. Heidän korvaamiselleen tuskin kuitenkaan löytyi kannatusta rahoittajien keskuudessa.
Mutkat suoriksi
Kallishintaisuudestaan huolimatta elokuva on ilmaisuvälineenä yksinkertainen vekotin. Katsoja pystyy hyväksymään melkeinpä millaisen sumutuksen tahansa, jos sisällön ongelmat vain osataan peitellä painostavalla atmosfäärillä, vauhdikkaalla kerronnalla tai napakoilla luonnekuvilla.
Enkelit ja demonit ilmestyi kirjana vuosikymmenen alussa kolme vuotta Da Vinci -koodia aikaisemmin. Jättiyhtiö Sony ehätti ostaa filmausoikeudet kumpaankin vuonna 2003. Tarina on filmilläkin (2009) paksua kuin pormestarilla, mutta puristaessaan tapahtumansa muutaman tunnin aikahaarukkaan se jättää katsojalla vähän tilaisuuksia jäädä märehtimään sen logiikkaa.
Sveitsissä suoritetusta tieteellisestä kokeesta katoaa vorojen matkaan putkilo tujun räjähdysvoiman sisältävää antimateriaa. Samalla Vatikaani suree iäkkään paavin poismenoa, ja kardinaalien muodostama konklaavi kokoontuu valitsemaan hänelle seuraajaa.
Amerikkalaistutkija Robert Langdon lennätetään paikalle suoraan aamu-uinniltaan selvittämään neljän ennakkoarvailuissa kärkeen arvioidun kandidaatin kidnappausta. Syyllisiksi sekä pommin että paaviehdokkaiden katoamisille epäillään kirkon muinoin kaltoin kohtelemaa tiedejärjestöä, jonka uumoillaan tavoittelevan kaikkien aikojen vallankaappausta.
Itsevarma osallistuja
Howard käskyttää Hanksin terävöittämään kuivan professorinsa kalpeasta sivustaseuraajasta itsevarmaksi osallistujaksi ja luo seikkailuelokuvalle tarpeellisen toiminnallisen keskushahmon.
Vaikka näyttelijä ymmärtääkin fyysiset rajansa eikä toimi yhdessäkään kohtauksessa nyrkkisankarina, jää lopputulokseen silti runsaasti amerikkalaista arroganssia. Kryptologi läksyttää vuoroin typeriä italialaisia koppalakkeja ja Vatikaanin silmäätekeviä.
Katolisen kirkon tuohtumusta on silti vaikea ymmärtää, sillä Enkelit ja demonit heijastelee sisällössään hyvin kristillistä problematiikkaa ihmisen taipumuksesta sekä hyvään että pahaan.
Katolisen kirkon tuohtumusta on silti vaikea ymmärtää, sillä Enkelit ja demonit heijastelee sisällössään hyvin kristillistä problematiikkaa ihmisen taipumuksesta sekä hyvään että pahaan.
Ohjaaja Howard olisi silti voinut säästää katsojaa esitelmiltä ja työstää lopun yhtä tiiviiksi kuin alun. Häikäisevää valoilmiötä taivaalla seuraa vielä kolmisen uutta huipennusta, joihin vain kirjan lukeneet jaksavat varautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti