Green Zone (2010)

Ohjaus: Paul Greengrass

★☆☆☆☆

Irakin sotaa on käsitelty lukuisissa amerikkalaisessa elokuvissa taistelujen vielä ollessa kesken tavalla, josta ei vielä Vietnamin sodan aikana voinut kuin haaveilla sotaa käyvässä suurvallassa. Vaikka Vihreiden barettien (1968) isänmaallista uhoa lietsova rasismi nostatti aikanaan maailmanlaajuisen vihellyskonsertin, saatiin ensimmäisiä kipeitä tilityksiä taistelujen vaietuista puolista odottaa aina 1970-luvun loppuun.

Verkottuneessa nykyisyydessä salakähmäiset puliveivaukset poliittisissa kabineteissa tulevat julki mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, eikä Hollywoodillakaan ole enää varaa teeskennellä tietämätöntä.

Englantilainen Paul Greengrass valoi maineensa kriittiselle uutisrealismille Londonderryn verisunnuntain tapahtumia selvittävässä dokumentaarisessa fiktioelokuvassa Bloody Sunday(2002). Amerikkalaisten leipiin siirryttyään hän on ohjannut kaksi luotisuoraa Jason Bourne -filmiä ja syyskuun 11. päivän yhtä lentokonekaappausta jäsentelevän viranomaistulkinnan United 93(2006).

Sotilasmestari hyväntekijänä

Tuoreimmassa käsivarakameraan turvautuvassa rintamaraportissaan brittiohjaaja tahdittaa Brian Helgelandin näennäisen kriittistä käsikirjoitusta rutiinimaisin veivauksin haluamatta puuttua skenaarion sankaruutta pönkittäviin roolimalleihin.

Kärkkään sotilasmestarin johtaman yksikön tehtävänä on löytää Irakin sodan ensimmäisten viikkojen aikana sinne mukamas kätketyt joukkotuhoaseet, joilla Yhdysvaltojen poliittinen johto oikeutti tunkeutumisensa vieraan valtion maaperälle. Kun tiedusteluvihjeistä huolimatta joukot vetävät vesiperän kerta toisensa jälkeen, virallista selitystä epäilevä nuori totuudentorvi alkaa kaivaa yksinään faktaa pöytään.

Henkilöstä ja paikasta toiseen levottomasti sahaavasta kerronnasta en ainakaan minä saanut mitään käsitystä siitä, millaista vastuuta tekijät näkevät Valkoisen talon hallinnon kantaneen valheiden verkoksi virkatussa poliittisessa huijauksessa.

Ilmeisesti kentän kuuliaiset kätyrikihot tekaisivat todisteet hatustaan omin päin, tai ainakin niin elokuva näyttää uskottelevan.

Green Zone (2010) toistaa turhan uskomatonta väitettä, kuinka joku suorittavan portaan puurtaja voi pahaa aavistamattomana osallistua valheeseen, mutta riittävällä informaatiolla suoristaa ryhtinsä ja on oitis valmis tarvittaviin korjausliikkeisiin.