Ohjaus: David Yates
★☆☆☆☆
Taikuutta ja turhaa krääsää varhaisnuorille markkinoivasta kirjasaagasta sovitetun elokuvasarjan päättävä kaksiosainen filmi perustuu J.K. Rowlingin mammutin viimeiseen opukseen. Nuorison sentään lukuharrastuksen pariin loitsinut kirjailija esitti sen filmatisoinnille ehdoksi, että kirjan tarinaa on seurattava tunnontarkasti.
Viisituntiseksi venyneen teoksen ensimmäinen puolisko sisältää juuri ne heikkoudet, jotka tämänkaltaisesta taidemuotojen yhteismitattomuuden ymmärtämättömyydestä yleensä seuraa. Steve Klovesin käsikirjoitus rakentuu pitkille puiseville puhejaksoille, jotka rajaavat liikaa ohjaaja David Yatesin liikkumavaraa hyödyntää tavallista arkea elävää reaalimaailmaa.
Temppukoulun rehtorin Dumbledoren kuoltua kaverusten taikaopinnotkin hyppivät ruutua, jossa opittavaa ei enää ole. Elokuvan kerronnassa se merkitsee tärkeiden humorististen hengähdystaukojen vähentymistä. Nyt sellaista edustaa selvimmin vain alkupuolen hassu pukeutumisepisodi, jossa Harryn ystävät noidutaan velhopojan kaksoiskappaleiksi.
On toki luonnollista, että Kuoleman varjelukset osa I:n (2010) sävyt ovat tummempia ja hahmot totisempia, sillä Tylypahkan hyvisjoukkueessa riplailevan Valitun ja pimeyden voimissa länkiä ottavan Voldemortin odotettu finaaliottelu lähestyy. Keskenään jääneen kolmikon välit joutuvat sitä ennen koetukselle vastustajan kuolemattomuuden takaavia hirnyrkkejä etsiessä, kun mustasukkaisuuden riivaama Ron epäilee kuljeskelukumppaniensa lojaalisuutta.
Kiristyvässä ilmapiirissä komiikan korvaavat harvat hellyydet ja sanaharkat ulkoiseen täysi-ikäisyyteen varttuneiden henkilöiden välillä säilyvät huvittavan viattomina, vaikka kuvaston yleinen synkkyys puoltaisi rohkeampia, aikuismaisempia ristiriitoja. Näyttelijöinä Daniel Radcliffe, Rupert Grint ja Emma Watson tuntuvatkin hurjan väkinäisiltä verrattuna nimekkäisiin aikuistähtiin.
Suuren juonilinjan näkökulmasta elokuvassa ei tapahdu paljon mitään. Siksi kaksi ja puoli tuntia haaleasti jankkaavaa eripuraa kiikkiin jäämisen riskillä tuntuu liioitellulta kirjaorjallisuudelta.
Loppuottelun on paras olla kaikkien aikojen paukku tai teen taikasauvastani tuhannen muusia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti