Ohjaus: Billy Ray
★★☆☆☆
Amerikkalaisten mieltymys tositapahtumia kertaaviin elokuviin johtunee ilmeisen käsikirjoituspulan lisäksi myös siitä, kuinka ne tarjoavat mahdollisuuden kaivaa jostakin menneisyyden nolosta töppäyksestä tai vakavasta turvallisuuspuutteesta esiin mieltä ylentävä sankaritarina säätämällä hivenen jutun painopistettä.
Näin esimerkiksi kolmen hengen kuulennon kaatuminen tekniseen vikaan muuttuu kansallisesta häpeätahrasta miehistön sitkeyttä julistavaksi ylistyslauluksi Ron Howardin jättimenestyksessä Apollo 13 (1995).
Elävän elämän tapauksiin erikoistuneen ohjaaja Billy Rayn Vakoojassa (2007) onnettomuutta väännetään onneksi paljon vaatimattomammin elkein, pahvisen oloisissa kulisseissa kakkossarjan filmitähdin. Epäilenkin vahvasti, että elokuva on purkitettu ensisijassa televisiota varten. Vaikutelmaa alleviivaa raskas ja yksitoikkoinen lähikuvien ja puolilähikuvien vuorottelu.
Tarina venäläistiedustelun johdossa olleen ja nyt eläkepäiviä silmällä pitäen toisen yksikön keulaan kammetun FBI-agentin maanpetturuudesta voisi toki tarjota viheliäisen kuvauksen järjestelmän järkyttävistä heikkouksista, jotka sallivat analyytikon metsästää tietoa vihollismaan kätyreistä ja myyrää omien joukosta, mutta lähettää nuuskinnan tulokset Neuvostoliittoon jenkkien päänmenoksi.
Valitettavasti teoksen päähenkilöksi Robert Hanssenin ohi nostetaan tämän kiinniottamisessa arvokasta työtä tehnyt nuori kokelas, jonka virasto istuttaa veteraanin assistentiksi. Ongelmat siirretään yksikötasolle elokuvan seuratessa pyyteettömän sankarin kamppailua paljastaa totuus ja pitää koossa avioliittonsa.
”Onko syyllä edes väliä”, hirmuiset vahingot aiheuttanut sisäpiiriläinen tokaisee katsojan hämmästykseksi, kun kissan, hiiren ja ison pahan suden piirileikki on päättynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti