Ohjaus: Sacha Gervasi
★☆☆☆☆
Jännityselokuvien spesialistina tunnetun Alfred Hitchcockin kuuluisimman elokuvan kuvausten ympärille rakentuva potretti herättää ihailijakunnassa odotuksia, sillä Psyko (1960) muistetaan paitsi ohjaajan rohkeimpana myös taidelajin kerronnallista ajattelua laajemminkin mullistaneena teoksena.
Sen pohjana käytettyä kirjaa ei kuitenkaan luettu salonkikelpoiseksi vakavasti otettavalle taiteilijalle, joka kaiken kukkuraksi aikoi surmata filmin päähenkilön jo puolen tunnin kohdalla. Rahoittaakseen tuotannon hän joutui panttaamaan luksustalonsa Hollywoodissa ja sitomaan palkkionsa elokuvan menestykseen. Asetelmasta luulisi kehittyvän nimenomaan filmiharrastajia puhutteleva teos.
Hitchcockin maanmiehen Sacha Gervasin elokuvassa keskitytään jostain kumman syystä Anthony Hopkinsin allensa kätkevän kumikasvoisen karikatyyrin avioliittoon, jota uhkaavat besserwisserinä prameilevan ohjaajan lapsellisuus ja kolmas osapuoli, hengentuotostaan tälle tyrkyttävä kirjailija, jonka kanssa vaimo Alma on ystävystynyt. Koulupojan kypsyydellä varusteltu mestari on kuin parodia jonkin paljon paremman elokuvan muotokuvasta. Päähenkilö tuo mieleen tulee Äksyt vanhat herrat (1993).
Elokuvan "Hitch" on paitsi maskeerauksen pohjanoteeraus myös koomisen omahyväinen pikkusielu, jolle kukaan ei lupaisi sydäntään. Oikuttelevan äijän puoliso tuntee itsensä imarrelluksi ymmärrettävästi, kun kohtelias vieras kuuntelee häntä tarkasti ja arvostaa tämän mielipiteitä. Kolmiodraamaksi asetelmasta ei kuitenkaan ole.
En siis allekirjoita niitä näkemyksiä, joiden mukaan lopputulos on huono siksi, ettei se ole jännittävä, vaan syystä, etten ymmärrä sen tyylilajia. Ehkä siinä halutaan painottaa kaikkein palvotuimmankin taiteilijan herkkää ja helposti haavoittuvaa minä- ja ammattikuvaa, joka ei kestä luhistumatta vähäisintäkään loukkausta tai epäluottamusta. Vaikea uskoa moista elokuvissaan viileän analyyttisesti ajattelevasta, katsojien luuloja matemaattisesti manipuloivasta ohjaajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti