Ohjaus: Rob Epstein & Jeffrey Friedman
★★☆☆☆
Amerikkalaisten rakastamaa lakitupadraamaa hallusinatorisiin animaatiojaksoihin ja dokumentaariseen 1950-luvun ajankuvaan yhdistelevä Huuto (2010) kertoo beat-sukupolven kärjekkäimmän runoilijan Allen Ginsbergin aiheuttamasta kohusta, joka Suomessa vertautuu lähinnä Hannu Salaman Juhannustanssien synnyttämään poruun.
Kyse ei siis ole mistään perinteisestä taiteilijaelämäkerrasta, vaan yhtä yleistä merkitystä sisältävää oikeusjuttua puivasta elokuvasta.
Ginsbergin esikoiskokoelma Huuto ja muita runoja vei kustantajan tuomioistuimeen syytettynä epäsiveellisen materiaalin painattamisesta. Skandaalin myötövaikutuksella se kohosi sittemmin viime vuosisadan puhutuimpien runojulkaisujen joukkoon.
Rob Epsteinin ja Jeffrey Friedmanin aiheesta käsikirjoittama ja ohjaama elokuva lähestyy sananvapauden sekä hyvän ja huonon maun kysymystä ruotivaa tapausta haastattelusta, jota runoilija antaa lehtitoimittajalle pari vuotta tuomion jälkeen.
Puhuvien päiden virta on yhtä vuolas kuin runonäytteiden kielikuvat ja niiden kekseliäät ilmaisut kerronnassa. Sisällöltään kokonaisuus edustaa silti luennoivaa läksytystä jenkkidemokratian ihanteista, joita taantumukselliset voimat haluavat horjuttaa.
Ennakkoluuloja vastaan taistelemista lienee myös päälleliimattu muistutus homoseksuaalin Ginsbergin nelikymmenvuotisesta parisuhteesta runoilija Peter Orlovskyyn. Kaikki homot eivät olekaan kevytkenkäisiä rietastelijoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti