Ohjaus: David O. Russell
★★☆☆☆
Riippumatta elokuvasta Jason Schwartzman näyttää hiukan hassulta. Hän on lyhyenläntä miekkonen, jonka nenässä on kokoa. Nyt hän käyttää pukua, mutta kulkee polkupyörällä. Rauhattomasti hölisevä näyttelijä muistuttaa nuorta Dustin Hoffmania epämukavassa paikkaansa kuulumattomuudessaan.
Myös ohjaaja David O. Russell havaitsee yhtäläisyydet, sillä Schwartzmanin rinnalla hänen elokuvassaan esiintyy – Dustin Hoffman.
Komedia käynnistyy hooposta asetelmasta, jossa epäilyttäviä yhteensattumuksia ympärillään näkevä ympäristöaktivisti palkkaa eksistentiaalifilosofisiin kysymyksiin erikoistuneen vakoilufirman (Hoffman ja Lily Tomlin) seuraamaan häntä ja siten päättelemään, mistä hänen elämässään oikeastaan on kyse.
Paikallisen kauppakeskuksen johtaja (Jude Law) on hänen vastakohtansa, sillä yrittäjää kiinnostaa vain taloudellisen voiton maksimoiminen esimerkiksi kauniin, mutta hieman tyhjäpäisen tyttöystävänsä (Naomi Watts) kustannuksella. Sekavaa soppaa hämmentää vielä ihmisvihaa lietsova naiskirjailija (Isabelle Huppert) ja hermokimppu ystävä (Mark Wahlberg).
I Heart Huckabees (2006) vertautuu nokkeline kuvatemppuineen, identiteettiä pohtivine koomisine kiepautuksineen ja piripinnassa olevine rooleineen oitis Spike Jonzen ohjaamiin ja Charlie Kaufmanin käsikirjoittamiin jännittäviin komedioihin. Ratkaisua oman elämän tylsyyteen ei kuitenkaan haeta mistään teknisistä ihmevempaimista, kuten Jonze ja Kaufman, vaan peilikuvasta. Kuuluisuus ei näin ollen merkitse päähenkilö Albertille mitään, vaikka hän luopuukin vapaaehtoisesti intimiteettisuojastaan.
Olevaisen kyseenalaistaminen on rohkea ja moderni lähtökohta etsinnälle, mutta päähenkilöstä muokataan mieluummin viisasteleva kiusankappale kuin järkevää puhetta kuunteleva kansalainen.
Sympaattiselta näyttävä miekkonen ei näin ollen ole järin sympaattinen, mutta ei ole kukaan muukaan. Tähän nähden jutun konservatiivinen huipennus vaikuttaa hitusen laimealta, sillä tärkeäähän on matka eikä niinkään maaliviiva.
Komedia käynnistyy hooposta asetelmasta, jossa epäilyttäviä yhteensattumuksia ympärillään näkevä ympäristöaktivisti palkkaa eksistentiaalifilosofisiin kysymyksiin erikoistuneen vakoilufirman (Hoffman ja Lily Tomlin) seuraamaan häntä ja siten päättelemään, mistä hänen elämässään oikeastaan on kyse.
Paikallisen kauppakeskuksen johtaja (Jude Law) on hänen vastakohtansa, sillä yrittäjää kiinnostaa vain taloudellisen voiton maksimoiminen esimerkiksi kauniin, mutta hieman tyhjäpäisen tyttöystävänsä (Naomi Watts) kustannuksella. Sekavaa soppaa hämmentää vielä ihmisvihaa lietsova naiskirjailija (Isabelle Huppert) ja hermokimppu ystävä (Mark Wahlberg).
I Heart Huckabees (2006) vertautuu nokkeline kuvatemppuineen, identiteettiä pohtivine koomisine kiepautuksineen ja piripinnassa olevine rooleineen oitis Spike Jonzen ohjaamiin ja Charlie Kaufmanin käsikirjoittamiin jännittäviin komedioihin. Ratkaisua oman elämän tylsyyteen ei kuitenkaan haeta mistään teknisistä ihmevempaimista, kuten Jonze ja Kaufman, vaan peilikuvasta. Kuuluisuus ei näin ollen merkitse päähenkilö Albertille mitään, vaikka hän luopuukin vapaaehtoisesti intimiteettisuojastaan.
Olevaisen kyseenalaistaminen on rohkea ja moderni lähtökohta etsinnälle, mutta päähenkilöstä muokataan mieluummin viisasteleva kiusankappale kuin järkevää puhetta kuunteleva kansalainen.
Sympaattiselta näyttävä miekkonen ei näin ollen ole järin sympaattinen, mutta ei ole kukaan muukaan. Tähän nähden jutun konservatiivinen huipennus vaikuttaa hitusen laimealta, sillä tärkeäähän on matka eikä niinkään maaliviiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti