Ohjaus: Arto Halonen
★☆☆☆☆
Ohjaaja Arto Halonen ja toimittaja Jouni K. Kemppainen tekevät ansiokasta työtä Suomen hiihtourheilun dopingmenneisyyttä valottavassa reportaasidokumentissa Sinivalkoinen valhe (2012), joka on kuvallinen jännityskertomus ja eritelty summaus niistä aiheista, henkilöistä ja salaisuuksista, joita pyöriteltiin oikeussaleissakin vuosikausia. Tähän olisi ollut hyvä päättää kuplassa, joka on jo puhkaistu.
Tekijät eivät kuitenkaan malta olla palaamatta haaskalle, mutta yhdessä kirjoittamansa komedia menestystä hinnalla millä hyvänsä hankkivien hyväkkäiden ahneudesta menee metsään kilpaurheilijoidensa perässä.
Tankkaamista ja sielun myymistä
Tyylilajiksi sopisi farssi, mutta alakuloinen tunnelma sotii hauskaksi ilveilyksi tarkoitettuja karikatyyrihahmoja vastaan. Vaaleita hiuksiaan hulmuttava hiihtäjälupaus Turpeinen, pulisonkivalmentaja Ilmo ja pomomies Kataja voivat olla nimi- ja henkilöväännöksiä esimerkiksi Marjo Matikaisesta, Immo Kuutsasta ja Paavo M. Petäjästä, mutta kukapa varmaksi sanoo näin purevasta satiirista.
Kolmikon intressit yhtyvät, kun he saavat kuulla työttömän latojan Toivon huimista veriarvoista. Arvokisoissa pärjätäkseen suomalaisten on pelattava kanssakilpailijoittensa raakaa peliä, jossa viimeinen silaus hoidetaan paitsi pillereillä myös letkuilla kohta sen jälkeen, kun Toivo on pestattu ryhmään.
Vilppitankkausta aluksi vastustava Aino myy sielunsa nopeasti eikä aikaile maajoukkueen hierarkiassa nousevan mutta keinojen moraalista kysyvän Toivon hyväksikäyttämisessä. Kummankin takinkäännös tapahtuu muitta mutkitta mutta tarjoilee tietysti ainekset osoittelevaan moraliteettiin.
Haeskelun tuntua
Maailmanmestaruuskilpailut ja olympialaiset lavastetaan huiputusten kulisseiksi mutta kisahengestä ei ole tietoakaan. Vaikutelma on kuin televisiosketsistä. Urheilijat eivät näytä juuri harjoittelevankaan, vaikka tekijätkin tietävät, että vain lahjakkaiden ja ankarasti uurastavien kannattaa doupata menestystoiveissa. Katsojan oletusta kovasta työstä olisi voinut auttaa, vaikka komediasta onkin kyse.
Kansan luomiin menestyspaineisiin ja lammasmaiseen mediaan viitataan mutta yhtä ohuesti.
Martti Suosalo on taituruutensa tyyppien tekemisessä osoittanut näyttelijä mutta jotenkin hukassa jokamiehenä, joka vaikuttaa aivan liian kiltiltä tapaukselta ammatilliseen ja yksityiseen petollisuuteen. Pamela Tolan hiihtäjätähden kehitys voimakasta kilpailuviettiään seuraavasta Suomi-neidosta itsekkääksi verenimijäksi jää kovin yksi-ilmeiseksi. Kansanedustajarakastaja sinetöi teoksen "poliittisuuden".
Vitsit pyörivät korskean isänmaallisen eetoksen ja amatöörimäisen pukukoppipuuhastelun realiteetin ääripäissä, edellisessä kerran tai kaksi hymähdyttävästikin. Entinen pikajuoksija ja maitomainosmannekiini, kanadalainen Ben Johnson ja kotimaisen antidopingtyön kasvot Timo Seppälä vierailevat cameo-rooleissa taksikuskeina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti