Ja saapuu oikea yö (2012)

Ohjaus: Jyri Kähönen

★☆☆☆☆

Muistihäiriöisestä miehestä kertovan Christopher Nolanin nerokkaan trillerinMemento (2001) menestys todisti suomalaisten kesäisen elokuvamaun paljon venyvämmäksi, mitä nykypäivän nuorisoa liehittelevästä tarjonnasta voisi päätellä.

Tiedostavan katsojan on silti yhä useammin tyytyminen muihin jakelukanaviin ja valkokangasta pienempiin kuvaruutuihin nähdäkseen tutuista kaavoista poikkeavia laatutöitä, mikä on elokuvasivistyksen hankkimisen ja ylläpidon kannalta murheellinen kehityskulku.

Arkiseen realismiin sidotulla kotimaisella jännitysfilmillä voisi varmasti olla kaupallista kysyntää myös heinäkuussa, jos vain trendiä luovat edelläkävijät ottaisivat sen omakseen. Sanan leviäminen edellyttää kuitenkin myönteisiä ensiarvioita, joista Jyri Kähösen sinänsä yritteliäs ja liioittelematon esikoiselokuva ei voi mennä takuuseen.

Mustan elokuvan vaikutteita

Toisen ensikertalaisen Tuomas Parviaisen kirjoittamasta tarinasta on helppo vetää yhteydet mustan elokuvan sukupuoliasetelmaan rehdistä jokamiehestä, jonka vaarallinen viettelijätär syöksee kohti kuilua. Jutun toteutus, juonen kuljetus ja visuaalinen ylöspano ovat kuitenkin selvästi pliisumpia kuin pimeää turmelusta hohkaavissa klassikoissa, joissa vaaleat vampit, jyrkät varjot ja paksu tupakansavu ympäröivät moraalisen kompassinsa kadottaneita sieluja. Oppilastyön vaikutelmaa korostavat nuoret ja vain vähän elokuvissa esiintyneet pääosanäyttelijät sekä motivointien töksähtelyt teoksen kriittisissä vaiheissa.

Teoksen harvoja henkilöitä on vastakihlautunut nuori pari, jonka onnea varjostaa Veeran outo käytös. Tämä ei ulkoisten kulissien kauneudesta huolimatta pysty luopumaan vihamielisistä tunteistaan etäistä isäänsä kohtaan vaan ryhtyy yllättäen tunnustelemaan pelottavaa suunnitelmaa. Kiltti kumppani ei tiedä, ottaako ehdotuksen tosissaan vai mielipuolisena vitsinä ennen kuin tyttöystävän toimet paljastavat lopullisen vastauksen kysymykseen.

Pinnallinen puhtaus

Tekijät pelaavat lapsuuden traumoilla ja odotuksella, kun pimeä pakkomielle on iskostunut Veeraan kuin vaikea tahra vitivalkoiseen. Tuskin onkaan sattumaa, että pariskunnan minimalistinen asunto hohtaa puhdasta vaurauttaan, mutta sen omistajat luisuvat kohti umpikujaa. Kähösen pyrkimys vastapareihin näkyy sekä henkilöissä että visuaalisissa ratkaisuissa.

Valitettavasti katsojan on täysin mahdotonta ottaa täydestä tunnollisen tietotyöläisen suostumista mukaan idioottimaiseen suunnitelmaan, josta kenenkään ei usko selviävän käsiään tahraamatta ja kiinni jäämättä. Ilmeisen hyvän kasvatuksen saaneen miehen luulisi ymmärtävän paljon aikaisemmin, kuinka veristä hommaa oikea väkivalta on. Hän on liian vanha, fiksu ja empaattinen ollakseen siinä mukana.

Ja saapuu oikea yö (2012) kaiketi kuitenkin haluaa edustaa meillä harvinaisen jännityselokuvan psykologisempaa päätyä. Syöttämällä tarkoituksellisen epämääräisiä selityksiä rikki repeytyneen perheen painajaisista yleisölle tarjotaan vaihtoehdot sekä isän syyllisyydestä että tyttären mielen järkkymisestä. Silti sen analyysit ja luonnehdinnat ovat pelkkiä pintaraapaisuja toimintaa alustavine ja siihen päättyvine ratkaisuineen. Jännitteen kiristymisen kannalta katsoja aavistaa jutun kulun liian aikaisin eivätkä lopun epäloogiset kiepautukset enää pelasta teosta kuiville.