Matkarakastajat (2013)

Ohjaus: Pedro Almodóvar

★☆☆☆☆

Pedro Almodóvar ei ole koskaan kaihtanut rankkoja aiheita, ristiriitaisia persoonallisuuksia ja kärjistyksiä tuotannossaan. Värikylläinen estetiikka, seksuaaliset vähemmistöt, vahvat naiset, absurdit tarinat, kerronnalliset koukerot ja hullu kiihko ovat espanjalaisohjaajan tavaramerkkejä myös hänen myöhäisuransa seesteisemmässä kaunotaiteessa, jota monet pitävät aivan erityisen taivaallisena. Minä olen kutsunut Almodóvaria historian yliarvostetuimmaksi elokuvaohjaajaksi.

Hänen ensimmäinen komediansa vuosikymmeniin on joka tapauksessa hivenen eriskummallinen, pikku tuhma hekottelu ja seksihassuttelukin, joka on tehty halvan näköisissä lavasteissa ohjaajan luottonäyttelijöiden kanssa. Vakavan kautensa suurena taiteilijana päättävä Almodóvar lähtee hakemaan halpoja nauruja tietoisen tahallisilla karikatyyreillä, joitten sketsimäisyyttä ei edes pyritä peittämään. Niinpä hahmoja kannattelevatkin pystyssä lähinnä liioittelevan huonokäytöksisyyden raamit, näiden koetellessa sopivuuden rajoja vuorollaan.

Rento ote löysään hupailuun on oikea mutta toimii ainoastaan silloin, kun juttu luistaa pakottomasti sekä kerronnan, dialogin että varsinainen tarinan tasolla. Juonen sijasta homma pyörii roolien ympärillä, joten elokuvan mahdollinen viehätys lähtee ja päättyy niihin.

Taivaan korkeuksissa

Matkarakastajat (2013) sijoittuu miltei kokonaan Madridista nousevaan lentokoneeseen, jonka miehistö havaitsee nopeasti ilmaan pääsemisen jälkeen, että yksi laskutelineistä on epäkunnossa, eikä aiottua reittiä Meksikoon voidakaan lentää. Kone jää pyörimään ympyrää ja odottamaan sopivaa laskeutumispaikkaa.

Uneen huumattu turistiluokka pysyy rauhallisena, mutta erittäin tärkeiden osastolla kehkeytyy monenmoista hälinää, useimmin hulluttelevan henkilökunnan arveluttavasta toiminnasta. Lentomiehistön jäsenissä kuolemanvaara ja -pelko näyttää kiihdyttävän seksuaalista ja henkistäkin ylilyöntiä. Rietas jutustelu ei jääkään teoreettiseksi taivaan isän korkeuksissa.

Asiakaskuntaan lukeutuvista henkilöistä väännetään myös eroottisluonteista vitsiä, jonka kaavan osaa arvata Almodóvarille ominaisista yllätyksistä. Outoja aistimuksia tulevista tapahtumista saava naismatkustaja paljastuu paitsi meedioksi myös neitsyeksi ja esiintyvä taiteilija diivaksi dominaksi.

Epäilemättä itseironinen Almodóvar leikkii homostereotypioilla holtittomasti rietastelevista miehistä, joitten ajatukset liikkuvat herkillä navanalaisilla alueille herkeämättä. Minkään varsinaisen suvaitsevaisuuden sanoman julistajaksi hänellä ei ole halua, mikä lienee komedian harvoja valopilkkuja.

Matkarakastajat ei silti ole asenteita ja odotuksia hauskalla tavalla tuulettava elokuva, vaan pikemminkin typerryttävää tohotusta. Sirkus saisi pyöriä kovemmilla kierroksilla pysähtelemättä pitempiin keskusteluihin ja rakentelematta ontuvaa henkilöhistoriaa myös koneen ulkopuolella.

Onkohan Almodóvar miettinyt, millaisen tulkinnan Russ Meyer olisi ohjannut komediaklassikosta Hei me lennetään (1980)?