Takaisin pelissä (2012)

Ohjaus: Clint Eastwood

★☆☆☆☆

Heti ensimmäiset kohtaukset esittelevät tutunoloisen päähenkilön: äkäisen, vähäpuheisen, tunteensa kätkevän körmyn, joka tekee päätöksensä itsenäisesti. Miestä esittää 82-vuotias Clint Eastwood, jonka kuusikymmenvuotinen ura rakentuu vastaaville luonnekuville.

Hänen päätymistään useammallekin kliseelle nojaavaan elokuvaan näyttelijähommien kuvitellun päättymisen jälkeen selittänee pitkäaikainen apulaisohjaajakumppaninsa Robert Lorenz, jonka ensimmäinen oma ohjaus tämä on. Kiitos kaunis yhteistyöstä kokoaa urheilu-, perhe- ja matkafilmien latteudet yhteen siistiin pakkaukseen, jossa ei ole yhtään haastavaa nuottia.

Eastwoodin esittämää legendaarista mutta iäkästä baseball-scouttia eli pelaajakartoittajaa uhkaavat seurassaan nuoremman polven tekniikka ja kokemuksenpoljenta. Näkövammainen Gus koettaa vielä puolustaa paikkaansa rähisemällä vainustaan, jota ei millään ohjelmilla lyödä. Jokavuotisen varaustilaisuuden lähestyessä ukko saa viimeisen tilaisuuden osoittaa tarpeellisuutensa matkaamalla maalle raportoimaan ykköslahjakkuudesta, jonka joukkueenjohto haluaa palkata.

Työreissua mutkistaa paikalle ilmestyvä miehen aikuinen juristitytär, joka kaipaa vastauksia hänen mieltään vuosia vaivaamiin kysymyksiin isän välinpitämättömyydestä.

Takaisin pelissä (2012) alleviivaa tapahtumansa ja henkilönsä joka käänteessä niin, ettei yleisön tarvitse päätellä omiaan. Gus piirtyy heti ärhenteleväksi mutta reiluksi kaveriksi, toimitusjohtajan luottomies taitamattomaksi ketkuksi, lupaava pelaaja leuhkaksi pullapojaksi ja siirtolaistaustainen pähkinänmyyjä heittovoimaiseksi jokerikortiksi. Keskeiset kysymykset on ratkaistu ylipitkän elokuvan ensimmäisen puolen tunnin aikana.

Kaksi tasoa lomittuu suorittavan portaan osaamista juhlivassa näkökulmassa. Itku ja hammastenkiristys eivät auta, ellei pelissä ja elämässä osu kuin yhdenlaisiin syöttöihin.