Ohjaus: Lauri Törhönen
2012
★☆☆☆☆
Suosittu tangolaulaja saa surmansa, juttua penkova toimittaja Ruuhio (Mikko Leppilampi) katoaa ja Jussi Vares (Antti Reini) saa peräänsä vankilasta lomille päässeen Veikko Hopean (Jussi Lampi). Siinä ainekset uusimpaan Reijo Mäki -filmatisointiin, jonka puikoissa on taas Lauri Törhönen.
Sarjatulella valmistettujen elokuvien toistuviin elementteihin on jo mukautunut tällainenkin, jolle kirjailijan tuotanto on tuntematon. Rentturomantiikasta, kuten poikien kesken kaljoittelusta, krapulaisista aamuista ja homssuisista naisista, muodostuu jutun keskeinen sisältö ja viihde, ei suinkaan kussakin jaksossa esitellystä rikoksesta ja sen ratkaisusta.
Törhöstä kritisoidaan tuhmaksi sedäksi ja tirkistelijäksi. Pimeyden tangon (2012) käynnistävä jakso kohtalokkaasta kesäillasta on silti tähän ainakin toistaiseksi päättyvän filmisarjan paras yksittäinen osuus ääni- ja kuvaleikkauksen osuessa kerrankin kohdilleen.
Muutoin kerronta on tasapaksua jurnutusta kohtauksesta toiseen vaihteeksi syysharmaassa Turussa, missä tapahtuu murhia kummallisen usein.
Vareksissa huvittaisi ellei puuduttaisi se, kuinka lakonisena taustakertojanakin hyörivä dekkari hoitaa hommat ilman mainittavaa etsiväntyötä. Niinpä syyllisten paljastumisen hetkellä tarvitaan vielä suusanallisia selityksiä myös varsinaisilta murhaajilta tapauksen avaamiseksi.
Entinen missi Lola Wallinkoski tekee virallisen valkokangasdebyyttinsä julkkistyrkkynä laululintuna. Hänet saksitaan ruudusta tehokkaasti, etteivät ongelmat näyttelemisessä olisi niin näkyviä. Jussille sussun muodokas vartalokaan ei riitä, sillä peitto ei heilu kertaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti