Ohjaus: Christopher Nolan
★★★☆☆
Amerikkalaisissa jännityselokuvissa vastakohtaisuudet merkitsevät juonellista johdonmukaisuutta enemmän. Tässäkin mielessä englantilaisen Christopher Nolanin ensimmäinen suurehko amerikkalaistuotanto valtavirrasta poikkeavan Mementon (2001) jälkeen on sangen tavanomainen viihdepaketti.
Norjalaiseen alkuperäisteokseen perustuvassa elokuvassa Nolan kuitenkin osoittaa hallitsevansa aiheen käsittelyn hieman kahlitummassakin ympäristössä, vaikkei siinä olekaan lainkaan hänen teoksilleen tyypillisiä kronologisen aikarakenteen katkaisevia koukkuja.
Mementon sisällöllisenä sisarteoksena Insomnia (2002) tarjoaa pureskeltavaksi vaikeasti lokeroitavia ihmisiä, jotka vaeltavat varjoina taakseen jättämiensä syntien seurauksena. Molemmat ruumiillisesti tuntuvat rikoselokuvat haluavat osoittaa, ettei syyllisten rankaiseminen edes moraalisesti ole helppoa.
Kaksi murhajaoston etsivää saapuu tutkimaan Alaskan vuoristokaupungissa tapahtunutta teinitytön raakaa murhaa, mutta heidän eväinään on myös epäilyjä todistusaineistojen tekaisemisesta. Surmaajan jäljille päästään nopeasti, mutta takaa-ajo utuisessa metsässä ei huipennukaan miehen pidättämiseen, vaan nuoremman etsivän kuolemaan kollegansa ampuman vahingonlaukauksen seurauksena.
Fantasioihinsa uppoutuneelle, tapahtumaa todistaneelle murhaajalle välikohtaus merkitsee tilaisuutta oman syyllisyytensä karistamiseen.
Nolan ei tyydy helppoihin ratkaisuihin hahmottaessaan päähenkilöidensä sielunmaisemia ja niiden linkittymistä toisiinsa. Omilla tahoillaan hämärän rajamailla kulkevat henkilöt ovat saman kolikon kääntöpuolet ja atmosfäärin painostavuus antaa ohjaajalle terävän tilaisuuden samaistaa henkilöhahmojen henkinen maisema ympäristön fyysisiin ilmentymiin.
Insomnia on monista kaupallisista kompromisseistaan huolimatta älykäs hahmotelma nurkkaan ajettujen ihmisten epätoivoisista liikkeistä, jotka johtavat hallitsemattomuudessaan painajaisen tavoin kohti varmaa tuhoa.
Norjalaiseen alkuperäisteokseen perustuvassa elokuvassa Nolan kuitenkin osoittaa hallitsevansa aiheen käsittelyn hieman kahlitummassakin ympäristössä, vaikkei siinä olekaan lainkaan hänen teoksilleen tyypillisiä kronologisen aikarakenteen katkaisevia koukkuja.
Mementon sisällöllisenä sisarteoksena Insomnia (2002) tarjoaa pureskeltavaksi vaikeasti lokeroitavia ihmisiä, jotka vaeltavat varjoina taakseen jättämiensä syntien seurauksena. Molemmat ruumiillisesti tuntuvat rikoselokuvat haluavat osoittaa, ettei syyllisten rankaiseminen edes moraalisesti ole helppoa.
Kaksi murhajaoston etsivää saapuu tutkimaan Alaskan vuoristokaupungissa tapahtunutta teinitytön raakaa murhaa, mutta heidän eväinään on myös epäilyjä todistusaineistojen tekaisemisesta. Surmaajan jäljille päästään nopeasti, mutta takaa-ajo utuisessa metsässä ei huipennukaan miehen pidättämiseen, vaan nuoremman etsivän kuolemaan kollegansa ampuman vahingonlaukauksen seurauksena.
Fantasioihinsa uppoutuneelle, tapahtumaa todistaneelle murhaajalle välikohtaus merkitsee tilaisuutta oman syyllisyytensä karistamiseen.
Nolan ei tyydy helppoihin ratkaisuihin hahmottaessaan päähenkilöidensä sielunmaisemia ja niiden linkittymistä toisiinsa. Omilla tahoillaan hämärän rajamailla kulkevat henkilöt ovat saman kolikon kääntöpuolet ja atmosfäärin painostavuus antaa ohjaajalle terävän tilaisuuden samaistaa henkilöhahmojen henkinen maisema ympäristön fyysisiin ilmentymiin.
Insomnia on monista kaupallisista kompromisseistaan huolimatta älykäs hahmotelma nurkkaan ajettujen ihmisten epätoivoisista liikkeistä, jotka johtavat hallitsemattomuudessaan painajaisen tavoin kohti varmaa tuhoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti