Veljekset (2009)

Ohjaus: Jim Sheridan

★★☆☆☆

Susanne Bierin ohjaama ja Anders Thomas Jensenin kirjoittama Brødre (2004) on päätynyt irlantilaiselle Jim Sheridanille amerikkalaisten filmitähtien kansoittamaksi laatutuotannoksi, jossa on kuitenkin vakavat puutteensa.

Sheridan tunnetaan eryisesti kahdesta Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRAn toimintaa sivuavasta pamfletistaan Isän nimeen (1993) ja The Boxer (1997), joiden poliittinen realismi epäilee instituutioiden rehellisyyttä samalla kun mittailee yksilöiden tahdonlujuutta.

David Benioffin Yhdysvaltojen maaperälle sovittama väkevä tarina yhden perheen helvetistä sen jälkeen, kun Afganistaniin sotimaan lähetetty perheenisä katoaa ja ilmoitetaan kuolleeksi, kerrotaan muistikuvieni mukaan miltei täsmälleen samassa muodossa tanskalaiselokuvassa.

Perusongelmat yhteneväiset

Pienessä amerikkalaiskaupungissa asuvan suvun patrioottista perinnettä tahraa Vietnamissa taistelleen isän toinen aikuinen poika, joka filmin alussa vapautuu vankilasta kärsittyään tuomion aseellisesta ryöstöstä. Kaidalta tieltä livenneestä ajelehtijasta kuoriutuu murheellisten uutisten jälkeen kunniallinen kaitsija veljensä nuorille lapsille romanssinkin melkein roihahtaessa surevan kälynsä kanssa.

Varsinainen teema sodan kauheuksien kerrannaisvaikutuksista syvyys- (isä, jälkeläiset) ja leveyssuuntaan (puoliso, sisarukset) nousee keskiöön vasta, kun jo kertaalleen haudattu sotilas palaakin Talebanien vankeudesta Kalliovuorten reunustamaan kylmään talveen eikä minuutensa menettäneenä kykene avautumaan karmaisevasta kokemuksestaan.

Sheridan toistaa perusongelman näyttämällä varhain, mitä Afganistanin vuorilla tapahtui. Jenkkien omista motiiveista vaikeneva elokuva välittää heidän näkökulmastaan varmaankin oikeaa viestiä, että tunkeutujia vastaan taistelevat afgaanisissit ovat vain joukko epäinhimillisiä sadisteja.

Jos seurauksille ei lyötäisi heti leimaavaa syytä, perheenjäsenten epätietoisuus turhana mustasukkaisuutena purkautuvasta ahdistuksesta tuntuisi vahvempana yleisössä, joka jännittää nyt vain tulevan räjähdyksen peruuttamattomuutta.

Ongelmaksi koituu jopa asetelman ainoa aikuinen naishahmo, kahden veljen kiintymyksessä kouristeleva sijaiskärsijä. Connie Nielsenin paikan ottanut Natalie Portman vaikuttaa aivan liian kauniilta ja älykkäältä tyytyäkseen elämässään sotilasperheen kiltin kotiäidin tai juopottelevan ammattihulttion heilan rooliin.