Young Love (2001)

Ohjaus: Arto Lehkamo

★☆☆☆☆

Nuorisolle suunnattujen elokuvien suurimpana sudenkuoppana voi pitää niiden toistuvaa sortumista kohderyhmän aliarviointiin. Pahin harhaluulo on kuvitelma, että lapsille tulee tehdä lapsellisia elokuvia. Näissä heristelyissä nuorempaa sukupolvea kohdellaan kuin lemmikkejä, joille tulee luritella joutavia ja tarjoilla sokerisia makupaloja tasaisin väliajoin. Aika harvoin tuotannosta löytyy ihmisiä, jotka todella yrittäisivät paneutua nuorten ajatusmaailmaan ilman setämäisiä osoitteluja.

Kotimainen Young Love (2001) varmasti haluaisi olla Fucking Åmålin (1999) kaltainen näkemyksellinen kasvutarina aikuisuuteen, mutta valitettavasti filmin purkittamisessa kaikki on mennyt metsään.

Young Love haukkaa liian isoja paloja käsitellessään langanlaihassa juonessaan niin kiusaamista, homoseksuaalisuutta, hyväksikäyttöä kuin kuolemaakin imelän nyyhkylorunsa ohella. Vaikka ohjaaja Arto Lehkamolla ei näyttäisi olevan rahkeita edes yhden teeman selkeään hallintaan, hän tunkee tarinaansa materiaalia mihinkään kunnolla paneutumatta.

Poika rakastuu vanhempaan tyttöön

Young Love on yksinkertainen kertomus valokuvaavasta teinipojasta, joka ihastuu lähikaupan kassalla työskentelevään naapuritalon vanhempaan tyttöön. Heräävät hormonit saavat nuoren voyeristin tiirailemaan salaa ikkunassa alastomana keimailevaa, alkoholisti-isänsä pahoinpitelemää neitoperhoa.

Näihin hetkiin asti elokuva pysyttelee arkisissa ja siten uskottavissa puitteissa seuraten rauhallisesti päähenkilönsä pontevaa puuhastelua. Ohjakset karkaavat ohjaajan hyppysistä välittömästi, kun hän luopuu pienimuotoisen ja sympaattisen alkuasetelmansa virityksistä lähtien sekoittamaan juoneen aineksia, jotka eivät siihen luontevasti sovi.

Yhä uskomattomammaksi kehkeytyvässä keitoksessa nuori prinssi hankkii linnanneidolle mainetta ja mammonaa kauneuskilpailussa, suojelee häntä ison pahan isäpuolen väkivallalta ja ystävystyy koulun homoseksuaalisen kuvaamataidon opettajan kanssa, joka siteeraa Raamattua ja veistelee elämänviisauksia.

Missään vaiheessa elokuva ei kykene perustelemaan henkilöidensä toimia tai tapahtumiensa loogisuutta. Young Loven teemat jäävät irrallisiksi raapaisuiksi, koska Lehkamolta puuttuu näkemystä ja kokemusta niiden saumattomaan linkittämiseen. Alunperinkin on kyseenalaista, kuinka mielekästä näinkin erilaisia ja vaikeasti yhteensovitettavia aiheita on ympätä yhteen elokuvaan.

Väheksyy kohdeyleisön älykkyyttä

Kokemattomia näyttelijöitä on turha syyttää siitä, että he vaikuttavat vaivaantuneilta lausuessaan vuoroin pikkuvanhaa proosaa ja lapsellista taaperokieltä. Young Loven perustuksissa on niin suuria rakennusvirheitä, ettei sen päälle kasattua paperinohuttakaan juonta olisi pitänyt tälläisenään kuvata.

Tahmaisesti etenevä rippisaarna pyörittelee sinänsä vakavia tapahtumia puolivillaisesti lasten älykkyyttä pahasti väheksyen. Yli kymmenvuotiaat luultavasti nauravat hassut tekijät häpeään, kun taas sitä nuoremmille elokuvassa lienee turhan paljon alastomuutta ja väkivaltaa.

Sopivassa mielentilassa katsottuna tämä täydellinen floppaus saattaa olla arvo sinänsä, riemukkuutta kun on montaa lajia, mutta rehellisestä nuoruuskuvauksesta kiinnostuneille se on hyvin tuskallinen kokemus. Harvoin ylhäältä tuleva lässytys on saanut näin töksähtelevää muotoa.