Ohjaus: Alejandro Gonzàlez Iñàrritu
★★★★☆
Meksikolainen Alejandro Gonzàlez Iñàrritu nousi vauhdilla sekä amerikkalaisen viihdeteollisuuden kärkipaikalle että humaanin elokuvataiteen tärkeäksi linjanvetäjäksi. Läpimurtonsa ohjaaja teki kotimaassaan Meksikossa kuvaamallaan episodielokuvalla Amores Perros (2001) ja samoja koston, syyllisyyden ja anteeksiannon teemojaan hän ruotii vielä painokkaammin ensimmäisessä suurten filmitähtien Hollywood-teoksessaan 21 grammaa (2003).
Iñàrritun kolmas ohjaustyö ei ole ongelmaton elokuva, mutta väkevä osoitus siitä, etteivät hänen lahjansa eikä varsinkaan arviointikykynsä ole kadonnut läntisen laskelmoinnin alttaripaikalla.
Suuria suuntia, pieniä matkoja
Babel (2006) on toki ohjaajan tähänastisen tuotannon suurisuuntaisin teos, sijoittuvathan jo filmin tapahtumat kolmelle eri mantereelle. Intiimistä näkökulmastaan Iñàrritu ei ole silti suostunut tinkimään, vaikka Marokossa, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa avautuvat juonenkäänteet hahmottavatkin laveita, koko ihmiskuntaa liikuttavia teemoja.
Myös Babel on inhimillisen laupeuden keventämä sielunmatka, jossa keskiöön piirtyvät murheellisten sattumien käynnistämät ihmisyyden syvimmät voimat, rakkaus, viha, katkeruus ja armo. Amores Perroksessa ja 21 grammassa arvaamattomana kohtalonoikkuna toimii roolihenkilöiden tiet risteyttävä auto-onnettomuus, Babelissa tragedian lähtöpistoolin kajauksena on nuoren marokkolaispojan ampuma onneton tuurilaukaus.
Ammus haavoittaa vakavasti linja-autossa matkustavaa amerikkalaisnaista ja välikohtauksesta kehkeytyy nopeasti kansainvälinen poliittinen selkkaus. Inàrritun tähtäin kohdistuu kuitenkin ihmisen kokoisiin kriiseihin.
Ymmärtää ja tulla ymmärretyksi
Sekä suhteensa tilaa setvivään aviopariin kiinnittyvä elokuvan dramaturginen keskipiste että sen ympärille rakentuvat jaksot samaisen perheen laittomasta maahanmuuttajasisäköstä ja kaksikon kohtaloon kytkeytyvästä isä-tytär -suhteesta ovat temaattisesti toisiaan täydentäviä.
Teos kuvaa otsakkeensa vihjaamalla tavalla kommunikoinnin vaikeutta pirstaloituneessa maailmassa, jossa ihmisten vieraantuminen sekä omista haluistaan ja tarpeistaan että toisistaan on johtanut vaikeasti avattaviin tunnelukkoihin.
Iñàrritulle ymmärtämisen ja ymmärretyksi tulemisen hankaluus peilaa paitsi kansojen välistä raamatullista haastetta myös ihmisen huomattavasti henkilökohtaisempaa tehtävää sisäistää lähimmäistensä avunhuudot ja kantaa vastuu heidän asemansa helpottamisesta.
Raamatun legendan mukaanhan ihmiskunnan ylimielisyyteen suivaantunut Jumala hajotti taivaaseen kohoavan Baabelin tornin, sekoitti kielet ja sijoitti kansat ympäri maailmaa koetellakseen heitä.
Ilmeisen katolilaiselle ohjaajalle anteeksiannon ja syyllisyyden aihepiirit kiteytyvät jälleen tärkeiksi palasiksi hiljalleen avautuvaa jäntevää freskoa, joka on jälkikäteen summattuna liitetty osaksi Amores Perroksen ja 21 gramman aloittamaa "kuoleman trilogiaa".
Vaikka kyse lieneekin ovelasta markkinointikikasta, ei elokuvien elimellistä yhteyttä pysty kiistämäänkään.
Iñàrritu ja Guillermo Arriaga
Babel on myös Iñàrritun ja käsikirjoittaja Guillermo Arriagan kolmas yhteistyö. 21 gramman kunnianhimoisesta palapelikudelmasta on Babelissa siirrytty taas luokkaa perinteisemmän episodielokuvan formaattiin. Silti myös tässä aikarakennetta rikkovat sahaukset eteen ja taakse ovat välähdyksiä perhosvaikutuksesta, kun pienilläkin ratkaisuilla on valtavat seurauksensa.
Joka tapauksessa ei ole kohtuutonta väittää Iñàrritun ohjanneen juuri niin laadukkaan elokuvan kuin Arriagan jokseenkin mekaanisen fatalistiset aivoitukset antoivat myöten.
Vastaavasti skenaarion ongelmat olisivat voineet olla jonkun muun ohjaajan käsissä paljon läpinäkyvämmät, sillä tällaisenaankin filmin Japaniin sijoittuva episodi linkittyy muuhun materiaaliin aavistuksen kaukaa haetulla tavalla.
Temaattisesti tapahtumat ovat kytköksissä, mutta juoniliitos jää melkoisen ohueksi.
Yhtä ongelmallisena voidaan pitää amerikkalaisperheen kohtaloa, jota värittävät sangen melodramaattiset sattumat ampumisineen ja katoamisineen. Onneksi Iñàrritun teoksille ominaiset koruttomat roolihenkilöt ja ilmaisun karu realismi pysyttelevät maan tasalla ja korostavat osaltaan ohjaajan humaania toiveikkuutta, jossa elämä jatkuu ja vaikeudet voitetaan, vaikka se tekeekin pahaa.
Iñàrritun kolmas ohjaustyö ei ole ongelmaton elokuva, mutta väkevä osoitus siitä, etteivät hänen lahjansa eikä varsinkaan arviointikykynsä ole kadonnut läntisen laskelmoinnin alttaripaikalla.
Suuria suuntia, pieniä matkoja
Babel (2006) on toki ohjaajan tähänastisen tuotannon suurisuuntaisin teos, sijoittuvathan jo filmin tapahtumat kolmelle eri mantereelle. Intiimistä näkökulmastaan Iñàrritu ei ole silti suostunut tinkimään, vaikka Marokossa, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa avautuvat juonenkäänteet hahmottavatkin laveita, koko ihmiskuntaa liikuttavia teemoja.
Myös Babel on inhimillisen laupeuden keventämä sielunmatka, jossa keskiöön piirtyvät murheellisten sattumien käynnistämät ihmisyyden syvimmät voimat, rakkaus, viha, katkeruus ja armo. Amores Perroksessa ja 21 grammassa arvaamattomana kohtalonoikkuna toimii roolihenkilöiden tiet risteyttävä auto-onnettomuus, Babelissa tragedian lähtöpistoolin kajauksena on nuoren marokkolaispojan ampuma onneton tuurilaukaus.
Ammus haavoittaa vakavasti linja-autossa matkustavaa amerikkalaisnaista ja välikohtauksesta kehkeytyy nopeasti kansainvälinen poliittinen selkkaus. Inàrritun tähtäin kohdistuu kuitenkin ihmisen kokoisiin kriiseihin.
Ymmärtää ja tulla ymmärretyksi
Sekä suhteensa tilaa setvivään aviopariin kiinnittyvä elokuvan dramaturginen keskipiste että sen ympärille rakentuvat jaksot samaisen perheen laittomasta maahanmuuttajasisäköstä ja kaksikon kohtaloon kytkeytyvästä isä-tytär -suhteesta ovat temaattisesti toisiaan täydentäviä.
Teos kuvaa otsakkeensa vihjaamalla tavalla kommunikoinnin vaikeutta pirstaloituneessa maailmassa, jossa ihmisten vieraantuminen sekä omista haluistaan ja tarpeistaan että toisistaan on johtanut vaikeasti avattaviin tunnelukkoihin.
Iñàrritulle ymmärtämisen ja ymmärretyksi tulemisen hankaluus peilaa paitsi kansojen välistä raamatullista haastetta myös ihmisen huomattavasti henkilökohtaisempaa tehtävää sisäistää lähimmäistensä avunhuudot ja kantaa vastuu heidän asemansa helpottamisesta.
Raamatun legendan mukaanhan ihmiskunnan ylimielisyyteen suivaantunut Jumala hajotti taivaaseen kohoavan Baabelin tornin, sekoitti kielet ja sijoitti kansat ympäri maailmaa koetellakseen heitä.
Ilmeisen katolilaiselle ohjaajalle anteeksiannon ja syyllisyyden aihepiirit kiteytyvät jälleen tärkeiksi palasiksi hiljalleen avautuvaa jäntevää freskoa, joka on jälkikäteen summattuna liitetty osaksi Amores Perroksen ja 21 gramman aloittamaa "kuoleman trilogiaa".
Vaikka kyse lieneekin ovelasta markkinointikikasta, ei elokuvien elimellistä yhteyttä pysty kiistämäänkään.
Iñàrritu ja Guillermo Arriaga
Babel on myös Iñàrritun ja käsikirjoittaja Guillermo Arriagan kolmas yhteistyö. 21 gramman kunnianhimoisesta palapelikudelmasta on Babelissa siirrytty taas luokkaa perinteisemmän episodielokuvan formaattiin. Silti myös tässä aikarakennetta rikkovat sahaukset eteen ja taakse ovat välähdyksiä perhosvaikutuksesta, kun pienilläkin ratkaisuilla on valtavat seurauksensa.
Joka tapauksessa ei ole kohtuutonta väittää Iñàrritun ohjanneen juuri niin laadukkaan elokuvan kuin Arriagan jokseenkin mekaanisen fatalistiset aivoitukset antoivat myöten.
Vastaavasti skenaarion ongelmat olisivat voineet olla jonkun muun ohjaajan käsissä paljon läpinäkyvämmät, sillä tällaisenaankin filmin Japaniin sijoittuva episodi linkittyy muuhun materiaaliin aavistuksen kaukaa haetulla tavalla.
Temaattisesti tapahtumat ovat kytköksissä, mutta juoniliitos jää melkoisen ohueksi.
Yhtä ongelmallisena voidaan pitää amerikkalaisperheen kohtaloa, jota värittävät sangen melodramaattiset sattumat ampumisineen ja katoamisineen. Onneksi Iñàrritun teoksille ominaiset koruttomat roolihenkilöt ja ilmaisun karu realismi pysyttelevät maan tasalla ja korostavat osaltaan ohjaajan humaania toiveikkuutta, jossa elämä jatkuu ja vaikeudet voitetaan, vaikka se tekeekin pahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti