Ohjaus: Todd Haynes
★★☆☆☆
Suomessa vain televisiossa esitetty sairaskertomus Safe (1995), joka tuoreeltaan palkittiin useilla kansainvälisillä filmifestivaaleilla, todistaa Todd Haynesin lukeutuvan amerikkalaisen nykyelokuvan kiehtovimpiin ohjaajiin.
Edellisellä vuosikymmenellä hän työskenteli aluksi riippumattoman yhdysvaltalaistuotannon parissa, mutta löi itsensä läpi David Bowieta kovasti muistuttaneella glamrock-kuninkaan huijausmuotokuvalla Velvet Goldmine (1998).
Näin tilaisuus tarttua aikuisille ihmisille suunnattuun Hollywood-projektiin tuli vastustamattomaksi ja ensimmäiseksi työkseen Haynes valmisti varmasti henkilökohtaisen Kaukana taivaasta (2002). Siinä ohjaaja pääsee ulottamaan yhteiskuntakriittiset ajatuksensa puolen vuosisadan takaiseen hurskastelevaan kaksinaismoraaliin.
Kun katsoja sitten oivaltaa heti alkutekstien aikana pauhuvan musiikin ja räikeän värimaailman saattelevan tarinaa aluilleen, tietää Haynesin tekevän kunniaa ylivirittyneiden melodraamojen suurelle mestarille Douglas Sirkille. Asiantuntevana taiteilijana ohjaajalle ei olekaan tehtävä eikä mikään loihtia eteemme vuoden 1957 kyräilevien kestohymyjen ilmapiiri rikkumattomana lavasteena.
Näin tilaisuus tarttua aikuisille ihmisille suunnattuun Hollywood-projektiin tuli vastustamattomaksi ja ensimmäiseksi työkseen Haynes valmisti varmasti henkilökohtaisen Kaukana taivaasta (2002). Siinä ohjaaja pääsee ulottamaan yhteiskuntakriittiset ajatuksensa puolen vuosisadan takaiseen hurskastelevaan kaksinaismoraaliin.
Kun katsoja sitten oivaltaa heti alkutekstien aikana pauhuvan musiikin ja räikeän värimaailman saattelevan tarinaa aluilleen, tietää Haynesin tekevän kunniaa ylivirittyneiden melodraamojen suurelle mestarille Douglas Sirkille. Asiantuntevana taiteilijana ohjaajalle ei olekaan tehtävä eikä mikään loihtia eteemme vuoden 1957 kyräilevien kestohymyjen ilmapiiri rikkumattomana lavasteena.
Vaikka periaatteessa elokuvassa on siis kaikki kohdallaan, käytännössä ei oikeastaan mikään.
Filmin porvariperheen luhistumisprosessin kautta ohjaaja laskee tilityksiä amerikkalaisen lähiötodellisuuden suvaitsemattomuudesta, rasismista, homofobiasta ja luokkaristiriidoista. Perheen äiti haikailee mustan puutarhurin perään, kun taas miehistä pitävä isä ajautuu suhteeseen jäntevänvartaloisen nuorukaisen kanssa.
Kaikesta tästä ohjaaja Haynes ei vedä minkäänlaisia yhteenvetoja meidän aikamme yhteisömoraalista, vaan hän tuputtaa 2000-luvun asenteita historiallisiin heijastinhahmoihinsa.
Näillä toimin elokuva menettää kokonaan tarttumapintansa liberaalisuuttaan märehtivän äidin tuntemuksiin. Sen sijaan sivuhenkilöksi jäävään isään yhteys olisi luonteva, mutta hänen kurimuksestaan ohjaaja välittää vähemmän.
Filmin porvariperheen luhistumisprosessin kautta ohjaaja laskee tilityksiä amerikkalaisen lähiötodellisuuden suvaitsemattomuudesta, rasismista, homofobiasta ja luokkaristiriidoista. Perheen äiti haikailee mustan puutarhurin perään, kun taas miehistä pitävä isä ajautuu suhteeseen jäntevänvartaloisen nuorukaisen kanssa.
Kaikesta tästä ohjaaja Haynes ei vedä minkäänlaisia yhteenvetoja meidän aikamme yhteisömoraalista, vaan hän tuputtaa 2000-luvun asenteita historiallisiin heijastinhahmoihinsa.
Näillä toimin elokuva menettää kokonaan tarttumapintansa liberaalisuuttaan märehtivän äidin tuntemuksiin. Sen sijaan sivuhenkilöksi jäävään isään yhteys olisi luonteva, mutta hänen kurimuksestaan ohjaaja välittää vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti