tiistai 31. joulukuuta 2013

Nousukausi (2003)

Ohjaus: Johanna Vuoksenmaa
★☆☆☆☆
Suurimmasta osasta suomalaisista nykyelokuvista ei löydy vähäisintäkään sosiaalista särmää, vaikka yhteiskunnallinen kahtiajakautuminen, köyhyys ja hyvinvointivaltion perusarvojen romuttuminen tarjoaisivat puntaroitavaa sekä vakaville poleemikoille että teräväkielisille koomikoille.
Nousukausi (2003) sentään tunnistaa poliittisten palopuheiden kääntöpuolen. Vaurauttaan hehkuttavien nousukkaiden seteleitä pursuaviassa samppanjajuhlissa on kipeä pohjavireensä, koska matkalla tallotut kituuttavat kasvukeskusten betonilähiöissä.

Juonessa trendikäs aviopari louskuttaa leukaperiään raharikkaiden seurassa sillä seurauksella, että ostaa epäilyttävältä matkailuyrittäjältä elämysmatkan Jakomäkeen. Siellä kesälomaa viettävä kaksikko huomaa joutuvansa selviytymään peruspäivärahalla tarkoitettua pidempään, sillä luihu petturi on huijannut hyväuskoisia porhoja. Eriarvoisuuden ja syrjäytymisen tilannekatsauksesta osaava tekijä noukkisi komediaansa irvokasta satiiria uhkaavaan ympäristöön joutuneista hienostelijoista.

Johanna Vuoksenmaan ohjaamassa filmissä ironia tylsistyy melkein kättelyssä, koska päähenkilöt sopeutuvat harmaaseen maisemaan ja saavat ymmärrystä väkivaltaa ja seksiä tihkuvilta naapureiltaan. Aviokriisin aiheuttanut elintason laskukin paljastuu lopulta tunteelliseksi verukkeeksi kiillottaa ydinperheen kilpeä, koska köyhyys ei tekijöiden mukaan tee kipeää.

Kyllä yhteiskuntakomedian tulisi hersyttää naurunsa todellisuudesta, eikä vain syöttää sievistelevää palturia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti