Ohjaus: Julie Delpy
★★☆☆☆
Amerikkalaistuneen ranskattaren Julie Delpyn ohjaustöissä näkyy hänen taustansa kahden hyvin erilaisen maan kansalaisena ja elokuvantekijänä. Hän on kuvannut riippumatonta jenkkielokuvaa, vanhan Euroopan myyttiä ja periranskalaista puheensorinaa koittaessaan soveltaa oppeja, joita hän on omaksunut näytellessään Richard Linklaterin, Jean-Luc Godardin ja Krzysztof Kieslowskin elokuvissa.
Heistä Linklaterin jälki näkyy Delpyssä suorimmin, onhan hän nyt kulkermassa juurikin samaa reittiä kuin amerikkalaisohjaaja Rakkautta ennen aamua -kuljeskelusta (1995) käynnistyneessä filmisarjassa, joka lavenee ensi vuonna trilogiaksi. Vähän vastaavaan tapaan Delpyn itsensä esittämän valokuvaaja Marionin tarina elokuvasta 2 päivää Pariisissa (2007) jatkuu nyt New Yorkissa, missä hän asuu erottuaan sikäläisestä poikaystävästään.
Uusliitossa radiotoimittaja Minguksen ja kummankin entisistä suhteista syntyneiden lasten kanssa hän joutuu jälleen setvimään kulttuurisia yhteentörmäyksiä, joita aiheutuu naisen sukulaisten vierailusta kaupunkiin ja heidän kotiinsa. Etenkin hankala entinen seurustelukumppani, joka on nykyään Marionin siskon kanssa, aiheuttaa omalaatuisuudellaan päänvaivaa tärkeän taidenäyttelyn alla. Ohjaajan isä Albert Delpy roikkuu edelleen mukana hiukan seniilinä mutta rakastettavana ukkelina.
Henkilöiden alituinen hölötys toistensa päälle, väärinymmärrykset ja stereotyyppiset kansanpiirteet edustavat tahallista kärjistämistä, jonka joko ottaa tai jättää. Myötätunto joka tapauksessa ohjautuu normaalia vähemmillä kierroksilla hyörivän koomikko Chris Rockin esittämälle uudelle poikaystävälle, joka piirtyy tyyppigallerian selväpäisimmäksi.
Pari päivää pyörivä sirkus tähdentää inhimillisten heikkouksien universaalisuutta omalla vaatimattomalla, arjen liioitelluista ongelmista kumpuavalla tavallaan. Sukurakkauden käsite on siinä hyvin suhteellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti