Ohjaus: Richard Berry
★☆☆☆☆
Jostakin syystä myös sellaisesta kulttuurimaasta kuin Ranskasta virtaa suomalaisille valkokankaille tasaisena virtana oikeudentajultaan arveluttavia väkivaltafilmejä, joissa hiotaan hyväksyttävän koston pintaa. Normaalisti tällaiset tympeydet päätyisivät suoraan videovuokraamoiden laareihin, mutta rujona rymistelevän Jean Renon surumielisissä kasvoissa on kieltämättä jotakin sellaista inhimillisyyttä, joka erottaa Richard Berryn ohjaaman teoksen kaikkein vastenmielisimmistä purkauksista.
Maan suurimpiin filmitähtiin lukeutuva näyttelijä tavallaan toistaa tunnetuimman elokuvaroolinsa Leonin (Luc Bessonin samanniminen ohjaus vuodelta 1994) syrjään vetäytyneenä ammattirikollisena, jolla on taakastaan huolimatta räikeille vääryyksille herkkä sydän.
Entisen mafioson Charly Mattein pyrkimys elää rauhantahtoista perhearkea lainvastaisen elämän ulkopuolella törmää seinään sen jälkeen, kun hänen kehostaan on kaivettu kuolettavaksi tarkoitetun parkkiluolahyökkäyksen jäljiltä kaksikymmentäkaksi luotia.
Tekijäksi paljastuu nopeasti vanha lapsuudenystävä ja rikoskumppani, mutta Charlyn sisäisestä painista olla parempi ihminen muodostuu ensin taantumista jarruttava este. Tarvitaan joukko julkeasti öriseviä rumiluksia heilumaan aseiden ja maihinnousukenkien kanssa, jotta Marseillen maisemat alkavat värjäytyä vihollisen verellä.
Kauniisti tulkittuna tositapauksesta kimmokkeen ottava tuima kertomus jäljittää yksin kaikkia vastaan sotivan tilintasaajan kautta organisoidulle rikollisuudelle eettisiä periaatteita ja niiden rikkomista seuraavia kunniallisia poistumisreittejä. Käytännössä pyssyjen annetaan paukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti