Tuuleen kirjoitettu (1956)

Ohjaus: Douglas Sirk

★★★★☆

Natsien hirmuhallintoa Amerikkaan 1930-luvun lopulla paennut saksalaissyntyinen Douglas Sirk (Detlef Sierck) loi laajan tuotannon lännessä viimeistellen parhaimmillaan jopa neljä elokuvaa vuodessa.

Sirkin kulta-aika osui 1950-luvun puoleen väliin, mutta jo 60-luvulle tultaessa ohjaaja oli menettänyt työskentelymahdollisuutensa. Hänet tuomittiin naisille suunnattujen ”halpojen melodraamojen” erikoismieheksi, jolle ei television päivittäisarjojen yleistyttyä ollut käyttöä valkokankaalla.

Vasta 70-luvulla Sirkin teosten piilomerkityksiä alettiin laajassa mitassa ymmärtää ja ohjaajan sosiaalisia epäkohtia ankarasti kritisoivat vertaukset oivallettiin visuaalisen ilmaisun mestarinäytteiksi.

Sirk läpivalaisee idyllisinä pidettyjen länsimaisten hierarkkisten järjestelmien sairautta. Perhe, uskonto ja isänmaa joutuvat vuorollaan toteamaan tyhjyytensä. Tuuleen kirjoitettu (1956) ohjaajan kuumimman kauden keskipisteestä vyöryttää eteemme äveriään öljypohatan rikkinäisen perheen. 

Uutteran, mutta etäiseksi isäksi jääneen yrittäjän kieroon kasvaneista lapsista Kyle on playboy-alkoholisti, joka on tottunut ottamaan omansa. Huikentelevainen Marylee kaipaa rakkautta, mutta sitä ilman jäädessään myy itsensä halvalla.

Neliödraamassa onnettomat ihmiset elävät ristiin ja kaipaus ei löydä kohdettaan. Ainesten saippuaoopperamaisuus on täydellistä silmänlumetta. Technicolor-värien juhlallinen räikeys, turboahdetut freudismit ja mahtipontinen musiikki luovat sellaista hurjuuden mosaiikkia, johon poropeukalot eivät kuunaan pystyisi.

Sirkin leikkaustyyli on julmetun taloudellinen ja tarkka, juuri sellaista vanhan ajan nasevan Hollywood-kerronnan täydellistymistä, jonka vuoksi juuri Aki Kaurismäki, Suomi-lakonian mestari, pitää Sirkiä esikuvanaan.