Ohjaus: Claes Olsson
★★☆☆☆
Suomenruotsalaisen Claes Olssonin projektit tarjoavat selkeän vaihtoehdon nuorison lyhytnäköisille mieltymyksille sopeutuneilla filmimarkkinoilla.
Olssonin harvalukuisista, joskin perin ponnettomista ohjaustöistä ei kuitenkaan saa täyttä kuvaa hänen vaikutusvallastaan kotimaisessa elokuvassa, ennen kuin tarkastelee kuinka erityyppisissä filmihankkeissa hänen nimensä löytyy tuottajan paikalta.
Omissa ohjauksissaan hän on vaalinut jonkinlaista aikuisen arvokkuuden ideaa ja niinpä hänen keskeiset teoksensa perustuvatkin arvostettujen kirjailijoiden teksteihin.
Tuottajana Olsson tarttuu Jörn Donnerin lailla myös kaupallisiin humputuksiin, joista Kummeli Stories (1995) ja Raid (2003) taisivat lyödä myös leiville.
Kokonaisuudessaan Claes Olsson antaa vaikutelman hieman kuivakkaasta älyköstä ja rautaisesta ammattilaisesta ennemmin kuin elokuvataiteen moninaisilla mahdollisuuksilla rajojaan testaavasta taiteilijasta.
Kiehtovia aineksia
Lars Sundin Pohjanmaa-trilogian kahdesta opuksesta (1991, 1997) muokattu elokuvasovitus antaa tarkasteltavaksi kiehtovia aineksia monellakin tapaa.
Ensinnäkin kuvatessaan pienen suomenruotsalaisen Siklaxin kylän vaiheita 1800-luvun lopulta 1920-luvulle saakka teos pureutuu valkoisen Suomen näkemyksiin kansallissodan syistä ja seuraamuksista antaen nykyaikaisen vastanäkemyksen ennen kaikkea Edwin Laineen Väinö Linnan romaaneista tekemille punaisen Suomen tilinteoille.
Toiseksi Colorado Avenue (2007) valottaa yhteiskunnallisia murtumispisteitä perhekronikkana kuten esimerkiksi amerikkalaiset rikoseepokset Kummisedästä(1972) alkaen.
Claes Olssonkin näyttää mieltyneen assosiaatiosta lännen gansterifreskoihin kiristäessään lukuisat kerrat jännitteitä kieltolain aikana käydystä virkavallan ja pirtun salamyyjien piirileikistä. Siihen ottaa osaa kotimainen vastineLahjomattomien (1987) Elliott Nessille ja villin lännen seriffeille, lääninetsivä Hoxell.
Tällaisten viittausten soveltuvuus suomalaiseen toimintaympäristöön on kuitenkin vähintäänkin kyseenalainen.
Epookiltaan epämääräinen
Kronikointi kahden suvun voitoista ja tappioista historiallisten mullistusten heitteleminä kärsii varsinkin filmin ensimmäisen puoliskon aikana kirjallisesta perustastaan, kun roolihahmojen henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset kamppailut kelataan läpi nopeasti ja luettelomaisesti. Ongelma ei olisi kohtuuton, ellei näillä alussa kipinöityvillä tapahtumilla olisi jatkossa polttavaa merkitystä, kuten sitten on.
Toisaalta ongelma on myös ja ennen kaikkea visuaalinen, sillä epookiltaan filmi vaikuttaa horjuvalta. Vuosikymmenten vaihtelua on vaikea hahmottaa silmämääräisesti, sillä näytelmällisiltä kulisseiltaan filmi säilyy samankaltaisena läpi aikojen ja aikuisnäyttelijät ulkoisesti muuttumattomina.
Ohjaajan perinteinen naturalismikin palvellee paremmin teoksesta tehtävän televisiosarjan kuin valkokankaan lumon vaatimuksia. Parhaimmillaan ilmaisu toimii henkilöiden taustalle kaareutuvissa pastoraalisissa maisemissa.
Tarina käynnistyy, kun Amerikkaan nuorena aikuisena lähtenyt, leskeksi sittemmin tullut "Dollari-Hanna" palaa viime vuosisadan alussa kotikonnuilleen Pohjanmaalle perustaen kyläläisten kauhistukseksi putiikin kiviselle peltomaalle.
Entisen rakastetun, kunnanjohtaja Smedsin avulla kauppa alkaa kuitenkin käydä, kunnes sota keskeyttää puuhakkaan arjen.
Isäänsä vastaan nousevan kunnanjohtajan pojan murheellinen henkilökohtainen ratkaisu ja Hannan jälkeläisen keinottelu rikollisissa toimissa synnyttävät monta intiimiä tragediaa, jotka vihjaavat elokuvan tärkeimmästä sanomasta.
Sukupolvien välinen kuilu
Colorado Avenue on pohjimmiltaan sangen surullinen kartoitus sukupolvien välisestä kuilusta, edellisen aina pyrkiessä lukitsemaan tulevan toimintakentän. Välirikot voivat näin ollen muodostua lopullisiksi, elleivät yksilöt ymmärrä avata järjen lukkojaan sydämensä äänellä.
Raskaahkosti kulkevassa elokuvassa on kosolti humanismia, sillä omien siipiensä kantavuutta kokeilevia ihmisiä ei hylätä virheistään. On sääli, ettei katkelmallinen ja varsinkin sivuosiltaan laiskasti luonnehdittu teos koskaan lataudu täyteen voimaansa, sillä kunnianhimoisessa asetelmassa olisi varaa tiheämpään ja ravistelevampaan hahmotukseen suvaitsevaisuuden ja ylpeydentunnon vaikeasta yhtälöstä.
Omissa ohjauksissaan hän on vaalinut jonkinlaista aikuisen arvokkuuden ideaa ja niinpä hänen keskeiset teoksensa perustuvatkin arvostettujen kirjailijoiden teksteihin.
Tuottajana Olsson tarttuu Jörn Donnerin lailla myös kaupallisiin humputuksiin, joista Kummeli Stories (1995) ja Raid (2003) taisivat lyödä myös leiville.
Kokonaisuudessaan Claes Olsson antaa vaikutelman hieman kuivakkaasta älyköstä ja rautaisesta ammattilaisesta ennemmin kuin elokuvataiteen moninaisilla mahdollisuuksilla rajojaan testaavasta taiteilijasta.
Kiehtovia aineksia
Lars Sundin Pohjanmaa-trilogian kahdesta opuksesta (1991, 1997) muokattu elokuvasovitus antaa tarkasteltavaksi kiehtovia aineksia monellakin tapaa.
Ensinnäkin kuvatessaan pienen suomenruotsalaisen Siklaxin kylän vaiheita 1800-luvun lopulta 1920-luvulle saakka teos pureutuu valkoisen Suomen näkemyksiin kansallissodan syistä ja seuraamuksista antaen nykyaikaisen vastanäkemyksen ennen kaikkea Edwin Laineen Väinö Linnan romaaneista tekemille punaisen Suomen tilinteoille.
Toiseksi Colorado Avenue (2007) valottaa yhteiskunnallisia murtumispisteitä perhekronikkana kuten esimerkiksi amerikkalaiset rikoseepokset Kummisedästä(1972) alkaen.
Claes Olssonkin näyttää mieltyneen assosiaatiosta lännen gansterifreskoihin kiristäessään lukuisat kerrat jännitteitä kieltolain aikana käydystä virkavallan ja pirtun salamyyjien piirileikistä. Siihen ottaa osaa kotimainen vastineLahjomattomien (1987) Elliott Nessille ja villin lännen seriffeille, lääninetsivä Hoxell.
Tällaisten viittausten soveltuvuus suomalaiseen toimintaympäristöön on kuitenkin vähintäänkin kyseenalainen.
Epookiltaan epämääräinen
Kronikointi kahden suvun voitoista ja tappioista historiallisten mullistusten heitteleminä kärsii varsinkin filmin ensimmäisen puoliskon aikana kirjallisesta perustastaan, kun roolihahmojen henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset kamppailut kelataan läpi nopeasti ja luettelomaisesti. Ongelma ei olisi kohtuuton, ellei näillä alussa kipinöityvillä tapahtumilla olisi jatkossa polttavaa merkitystä, kuten sitten on.
Toisaalta ongelma on myös ja ennen kaikkea visuaalinen, sillä epookiltaan filmi vaikuttaa horjuvalta. Vuosikymmenten vaihtelua on vaikea hahmottaa silmämääräisesti, sillä näytelmällisiltä kulisseiltaan filmi säilyy samankaltaisena läpi aikojen ja aikuisnäyttelijät ulkoisesti muuttumattomina.
Ohjaajan perinteinen naturalismikin palvellee paremmin teoksesta tehtävän televisiosarjan kuin valkokankaan lumon vaatimuksia. Parhaimmillaan ilmaisu toimii henkilöiden taustalle kaareutuvissa pastoraalisissa maisemissa.
Tarina käynnistyy, kun Amerikkaan nuorena aikuisena lähtenyt, leskeksi sittemmin tullut "Dollari-Hanna" palaa viime vuosisadan alussa kotikonnuilleen Pohjanmaalle perustaen kyläläisten kauhistukseksi putiikin kiviselle peltomaalle.
Entisen rakastetun, kunnanjohtaja Smedsin avulla kauppa alkaa kuitenkin käydä, kunnes sota keskeyttää puuhakkaan arjen.
Isäänsä vastaan nousevan kunnanjohtajan pojan murheellinen henkilökohtainen ratkaisu ja Hannan jälkeläisen keinottelu rikollisissa toimissa synnyttävät monta intiimiä tragediaa, jotka vihjaavat elokuvan tärkeimmästä sanomasta.
Sukupolvien välinen kuilu
Colorado Avenue on pohjimmiltaan sangen surullinen kartoitus sukupolvien välisestä kuilusta, edellisen aina pyrkiessä lukitsemaan tulevan toimintakentän. Välirikot voivat näin ollen muodostua lopullisiksi, elleivät yksilöt ymmärrä avata järjen lukkojaan sydämensä äänellä.
Raskaahkosti kulkevassa elokuvassa on kosolti humanismia, sillä omien siipiensä kantavuutta kokeilevia ihmisiä ei hylätä virheistään. On sääli, ettei katkelmallinen ja varsinkin sivuosiltaan laiskasti luonnehdittu teos koskaan lataudu täyteen voimaansa, sillä kunnianhimoisessa asetelmassa olisi varaa tiheämpään ja ravistelevampaan hahmotukseen suvaitsevaisuuden ja ylpeydentunnon vaikeasta yhtälöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti