Ohjaus: J.J. Abrams
★☆☆☆☆
Ensimmäiseksi herää kysymys, mistä ihmeen syystä Star Trekin kaltaista antiikkista tieteissarjaa täytyy välttämättä vielä jatkaa.
Tähtilaivaston alkuperäiset velmut on jo useasti korvattu uusilla kasvoilla. Viimeisimmän elokuvan sekä kylkiäissarjan flopattua brändin tulevaisuus oli pitkään vaakalaudalla, mutta nyt se halutaan elvyttää vanhaan patinaan ja nuoreen uhoon vetoamalla.
Sarjan alkuperäisiin henkilöhahmoihin perustuva elokuva on ajallinen esiosa 1960-luvulla esitetylle televisioklassikolle.
Muinaispatuista jotensakin tolpillaan pysyvä Leonard Nimoy on kaivettu mukaan antamaan arvokkuutta ja uskottavuutta uuden sukupolven rahastukselle, mutta hän näyttää nuorisokimaran ulkojäsenenä harmaavarpuselta. Ilmeisesti George Lucasin esimerkillinen ahneus paistaa tekijöiden tyylillisenä esikuvana.
Järki ja tunteet
Kyse on läpinäkyvästä fanipohjan laajennusyrityksestä myös nuoren naissukupuolen suuntaan kääntämällä kellon viisareita taaksepäin. Samalla rypyttömät sankarit saavat rinnalleen joukon sorjannotkeita tyttösiä.
J.J. Abramsin ohjaaman Star Trekin (2009) keskeisiä roolihenkilöitä liikuttavat henkiset traumat. Parikymppinen James Kirk ei ole vielä tähtialus Enterprisen kapteeni, vaan isänsä sankarikuolemaa kapinnoinnillaan purkava rämäpää sekä fyysisissä kaksinkamppailuissa ja petipaineissa lahjojaan haaskaava paha poika.
Älymystöön lukeutuvaa puoliveristä Spockia puolestaan repivät kahtaalle hänen geeninsä, sillä hän puoliksi ihminen ja puoliksi vulcanuslainen.
Kun planeettojen liiton vanhan vihollisen metkut aiheuttavat sen jäsenille vakavanlaatuisia ongelmia, tempaistaan toisiaan karsastavat kilpailijat koulun penkiltä rintamalle ja tietysti oitis etujoukkoihin, missä kumpikin saa tilaisuuden näyttää kyntensä ja lunastaa velvoittavat valansa.
Keskeiseksi kysymykseksi nousee rationaalisen järkeilyn ja intuitiivisemman toiminnan vastakkainasettelu. Jälkimmäiseen mieltynyt tuleva kapteeni virittää ansan logiikkaa kumartavalle kilpailijalleen, mutta sopuisasti Spock pääsee imuttelemaan laivueen kaikkein kauneinta tyttöä.
Komentosillan värikäs henkilögalleria ja häijyä terroria viljelevä vihollinen heijastelevat aikamme maailmanpolitiikkaa, mutta rauhaa rakastavan pasifismin sanoma ei kuulu järin vakuuttavana huimien tulimerien, räjäytysten ja lähikamppailujen ristileikkauksissa. Poimuajon uudet maailmanmestarit opettavat vahvimman ja viekkaimman oikeutta.
Tähtilaivaston alkuperäiset velmut on jo useasti korvattu uusilla kasvoilla. Viimeisimmän elokuvan sekä kylkiäissarjan flopattua brändin tulevaisuus oli pitkään vaakalaudalla, mutta nyt se halutaan elvyttää vanhaan patinaan ja nuoreen uhoon vetoamalla.
Sarjan alkuperäisiin henkilöhahmoihin perustuva elokuva on ajallinen esiosa 1960-luvulla esitetylle televisioklassikolle.
Muinaispatuista jotensakin tolpillaan pysyvä Leonard Nimoy on kaivettu mukaan antamaan arvokkuutta ja uskottavuutta uuden sukupolven rahastukselle, mutta hän näyttää nuorisokimaran ulkojäsenenä harmaavarpuselta. Ilmeisesti George Lucasin esimerkillinen ahneus paistaa tekijöiden tyylillisenä esikuvana.
Järki ja tunteet
Kyse on läpinäkyvästä fanipohjan laajennusyrityksestä myös nuoren naissukupuolen suuntaan kääntämällä kellon viisareita taaksepäin. Samalla rypyttömät sankarit saavat rinnalleen joukon sorjannotkeita tyttösiä.
J.J. Abramsin ohjaaman Star Trekin (2009) keskeisiä roolihenkilöitä liikuttavat henkiset traumat. Parikymppinen James Kirk ei ole vielä tähtialus Enterprisen kapteeni, vaan isänsä sankarikuolemaa kapinnoinnillaan purkava rämäpää sekä fyysisissä kaksinkamppailuissa ja petipaineissa lahjojaan haaskaava paha poika.
Älymystöön lukeutuvaa puoliveristä Spockia puolestaan repivät kahtaalle hänen geeninsä, sillä hän puoliksi ihminen ja puoliksi vulcanuslainen.
Kun planeettojen liiton vanhan vihollisen metkut aiheuttavat sen jäsenille vakavanlaatuisia ongelmia, tempaistaan toisiaan karsastavat kilpailijat koulun penkiltä rintamalle ja tietysti oitis etujoukkoihin, missä kumpikin saa tilaisuuden näyttää kyntensä ja lunastaa velvoittavat valansa.
Keskeiseksi kysymykseksi nousee rationaalisen järkeilyn ja intuitiivisemman toiminnan vastakkainasettelu. Jälkimmäiseen mieltynyt tuleva kapteeni virittää ansan logiikkaa kumartavalle kilpailijalleen, mutta sopuisasti Spock pääsee imuttelemaan laivueen kaikkein kauneinta tyttöä.
Komentosillan värikäs henkilögalleria ja häijyä terroria viljelevä vihollinen heijastelevat aikamme maailmanpolitiikkaa, mutta rauhaa rakastavan pasifismin sanoma ei kuulu järin vakuuttavana huimien tulimerien, räjäytysten ja lähikamppailujen ristileikkauksissa. Poimuajon uudet maailmanmestarit opettavat vahvimman ja viekkaimman oikeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti