Katseeseen kätketty (2009)

Ohjaus: Juan José Campanella

★★★☆☆ 

Neo-noirismin ja eteläeurooppalaisen intohimodraaman vaikutteita tyyliinsä imenyt argentiinalainen Oscar-voittaja tältä kevättalvelta on ohjaaja Juan José Campanellan kuudes pitkä ohjaustyö. Niistä kaksi ensimmäistä on amerikkalaisille markkinoille kuvattuja, videolevitykseen päätyneitä englanninkielisiä filmejä. Neljä viimeisintä on espanjankielisiä elokuvia, joissa viisikymppisen ohjaajan yhteiskumppanina toimii näyttelijä Ricardo Darín.

Kotoista argentiinalaisyleisöä puhuttelevien elokuvien välissä Campanella on edelleen hakenut jalansijaa Yhdysvaltain viihdeteollisuudesta ohjaamalla jaksoja muun muassa monivuotisiin televisiosarjoihin House ja Kova laki: Erikoisyksikkö.

Todennäköisesti Campanellalle tarjoutuu pian tilaisuus kokeilla siipiensä kantavuutta jossakin isohkossa Hollywood-tuotannossa. Maaliskuun alun juhlagaalassa hänen ohjauksensa vei parhaalle vieraskieliselle elokuvalle varatun pystin sarjassa, jossa ehdolla olivat myös Michael Haneken Valkoinen nauha ja Jacques Audiardin Profeetta. Helppo sanoa nyt, että kaksi jälkimmäistä olivat liian inhottavia elokuva-akatemian enemmistölle, josta osa tuskin edes tutustui Cannes-voittajiin.

Mysteeri valottuu kahdessa aikatasossa

Melodraamaan verhoilluksi murhamysteeriksi rakennellun visaisen vyyhdin alkutahdit lyödään vuoden 1974 Buenos Airesissa, missä syyttäjänvirastossa työskentelevät tutkijat komennetaan rikospaikalle, jossa heitä odottaa raa’asti surmatun nuoren naisen verinen ruumis. Tutkimukset johtavat uhrin lapsuudenaikaisen tuttavan jäljille, mutta tapauksen selvittäminen joudutaan tuloksettomana keskeyttämään epäillyn livahdettua majapaikastaan teille tietymättömille.

Itsenäisen aseman lunastava takauma tarjoaa lavean taustan nykyisyyteen sijoittuvalle oikeudenpalvelijan ja tämän työtoverin täyttymättömän romanssin jälkipuinnille, joka jää elokuvan dramaturgiassa nostalgian täyttämäksi  kehyskertomukseksi.

Kerroksellinen jäsentely seuraa yhtäaikaa vanhaa rikosjuttua ja sen myöhempää selvittelyä, joka virittyy omaelämäkerrallista kirjaa suunnittelevan eläkeläismiehen halusta lyödä piste mieltä vaivaavalle tapaukselle. Lomittain ja limittäin etenevässä ohjauksessa Juan José Campanella säveltää klassista tummaa tangoa, jonka haikeudelle lyö tahtia kahden parin rikkinäiseksi jäävä rakkaus.

Tiheydessä toivomisen varaa

Katseeseen kätketty (2009) valaa vankkaa yhteiskunnallista perustaa juoneensa sijoittamalla mysteerin Argentiinaa sisäisesti koetelleen likaisen sodan (1976–83) liepeille, jonka aikana tuhansia ihmisiä kidnapattiin kodeistaan, katosi ja tapettiin. Poliittinen korruptio ja sokea oikeustaju sallii tunnustuksen tehneen tappajan vapauttamisen valtion hämärään palvelukseen. Maan nykyelokuvaa sen suuremmin tuntematta en osaa arvioida, kuinka yleistä kriittinen historiankirjoitus sikäläisissä teoksissa on, mutta muistan oikein hyvin ainakin Israel Adrián Caetanon väkevän poliittisen aatedraaman Buenos Aires 1977 (2006).

Lopputulos ei kuitenkaan hakeudu aivan niin epämiellyttäviin asentoihin kuin aiheen perusteella voisi odottaa, eikä sen intensiteetissä ole sellaista palavaa roihua kuin tyylikkäästi aikatasoissa liikkuva skenaario antaisi myöten. Liekö kulttuurinen kysymys, että henkilöt pysyvät vilkaisuissaan varautuneina ja tunteissaan sisäänpäinkääntyneinä?

Tietystä arvoituksen vaatimasta tarinankuljetuksen linjakkuudesta huolimatta Juan José Campanellan otteessa havaitsee myös televisiolle ominaisten ilmaisuratkaisujen jäänteitä, vaikka käsivarakameran ajot ovatkin paikoin näyttävän katurealistisia. Mutkitellessaan eteenpäin yksityiset ja yleiset tasot eivät aina tahdo löytää tarpeeksi tiheitä liittymiä kouraistaakseen katsojaa syvältä.

Katseeseen kätketty kertoo rakkaudettoman rikoksen kauaskantoisista kerrannaisvaikutuksista laajan ihmisjoukon elämässä, jossa parhaat kortit jakaantuvat vääriin käsiin. Viime kädessä äärimmäinen omistautuminen voittaa, mutta yleisön pääteltäväksi jää, näkeekö menneisyyteen tarrautumisessa enemmän murhetta kuin onnea.