Ohjaus: Lauri Törhönen
★☆☆☆☆
Kauhealla kiireellä viime vuonna kuvatuista Vares-elokuvista ilmestyy jo kolmas, jälleen Lauri Törhösen ohjaama räpellys. Filmit eivät noudata Reijo Mäen kirjatuotannon kronologiaa, vaan Törhösen näpeissä on nyt turkulaisdekkaristin neljäs Vares-opus vuodelta 1989.
Sarjan kaksi edellistä osaa aiemmin tänä vuonna nähneet tietävät siis jo, etteivät tekijät tavoittele laatuelokuvien tähtimerkkejä. Se on sallittua, mutta etenkin jälkituotannon lapsuksia olisi voinut välttää yleisönpalvelun nimissä. Niihin kai lasketaan esimerkiksi tarpeettomat kömmähdykset leikkauspöydässä, kun jokin siirtymäotos kohtausten välillä on varhaisempaa kesää kuin muu tarina, jossa syksy tekee jo tuloaan.
Sukkanauhakäärmeessä (2011) Jussi Vares ottaa pestin varakkaalta varatuomarilta (Carl-Kristian Rundman), joka haluaisi päästä eroon vaimonsa etelämaalaisesta rakastajasta. Kyseinen Jesus paljastuu oitis yhden jos toisenkin naisen petiä lämmittäväksi häntäheikiksi, jonka perässä on eräs toinenkin yksityisetsivä (Markku Toikka).
Samalla vankilassa istuva huumekauppias (Petri Manninen) valmistelee pakoa päästäkseen kohtaamaan hämäräperäisen kuntosaliyrittäjän palveluksessa pörräävän entisen tyttöystävänsä. Ilkka Heiskasen vetämä poliisikunta hapuilee jälleen yössä ja sättii muita virheistään, mutta onnekas Vares törmää aina ratkaiseviin todisteisiin.
Rundmanille ja Toikalle, aivan liian vähän elokuvissa käytetyille näyttelijöille, olisi toivonut lisää valkokangasaikaa. Hätäinen televisiokerronta valkokankaalla häirinneekin vähemmän Vareksen kirjafaneja kuin jännittävää dekkarijuttua etsivää elokuvaharrastajaa.
Vähän kuin sketsien hokemia ovat verukkeet, joilla päähenkilö tällä kertaa heiluttaa peittoa ja kumoaa tuopin juomakavereidensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti