perjantai 6. joulukuuta 2013

My Life with Liberace (2013)

Ohjaus: Steven Soderbergh
★★☆☆☆ 
Sekä muotoa palvovana luksusviihteen taikurina että kokeellisten pikku filmien kuin mammuttimaisten aatedraamojenkin ohjaajana yleisön odotuksille selkänsä monesti kääntänyt Steven Soderbergh on ilmoittanut, että pitkästä tuotantoputkesta lopulta ulos pullahtanut Behind the Candelabra eli meillä Suomessa My Life with Liberace (2013) jää hänen viimeiseksi elokuvakseen ainakin toistaiseksi. Siitä, onko päätöksessä kyse turhautumisesta, burn-outista, laskelmoinnista vai hengähdystauosta, on hankala sanoa, vaikka Soderbergh onkin kertonut panostavansa jatkossa ainakin maalaamiseen.
Joka tapauksessa Soderberghin uuden elokuvan aihe oli nyky-Hollywoodille vaikea pala, mutta jutun pelasti tuotantoon amerikkalaisen television arvostettu kaapelijätti HBO. Aidsiin kuolleen viihdyttäjän valheita ruotiva elokuva perustuu showpianisti Liberacen tai koko nimellään Wladziu Valentino Liberacen nuoren rakastajan Scott Thorsonin muistelmateokseen, josta Soderbergh pyöräyttää kymmenen vuoden haarukkaan mahtuvan, paksulla mustalla huumorilla höystetyn, lopulta aika perinteisen elämäkerran.
Ohjaajan edellisestä, sissitaistelija Che Guevaran pikkutarkan dokumentaarisesta biografista poiketen hän maalailee nyt räiskyvää, värikylläisin vedoin hahmoteltua potrettia kulissien takana eletystä kaksoiselämästä. Poikamieheksi muista kuin sen oikean naisen löytämisen vaikeudesta jäänyt Liberace tarjoaa sille eittämättä otollisen maaperän, sillä tämä piti julkisuudessa tiukasti kiinni heteroudestaan.
Kauneusleikkauksia ja eskapismia
Monista toiminnallisista machorooleista maineikkaat Soderberghin vanhat yhteistyökumppanit Michael Douglas ja Matt Damon näyttelevät elokuvan päärooleja, joissa kumpikin karistelee maskuliinisen sankariviihteen vermeitä yltään. Teos käynnistyy iäkkään maailmantähden ja vielä kasvattivanhempiensa luona asuvan nuorukaisen tutustumisesta ja seuraa siitä syntyvän suhteen kehittymisen kulkua kutkuttavista alkutahdeista sen surulliseen päätepisteeseen.
Näkökulmaksi teos tarjoilee hiukan ujon ja hämmentyneen, viattomasti maailmaa ja eteen lyötyjä rikkauksia tiirailevan ulkopuolisen uteliaan ihastumisen, johon liitetään jo varhain päihtyminen ylenpalttisen pröystäilevään elämäntyyliin, joka on täydellinen vastakohta nuoren miehen vaatimattomaan taustaan.
Jaetussa kuplassa tasavertaiselle kohtaamiselle on vain vähän sijaa sijaa, vaikka kumpikin uskottelee muuta. Liberace on kaikkea kohtuullisuutta karsastava lipevä hurmuri, jonka ei ole vaikea kiertää tulokasta näppiensä ympärille. Tuskin aikuinen rakastaja lumoutuu vanhan isännän hemmottelusta, vaikka tämä paljastaa hiustupeensa ja turhamaisuutensa.
Lakeijoiden armeijan hierarkiassa lihaksikas Scott onnistuu silti kohoamaan kumppaninsa näennäiseksi luottomieheksi ja liki adoptoiduksi lapseksi (!), mutta ikuista nuoruutta palvovan pelehtijän tekopyhyys pakottaa hänetkin kauneusleikkauksiin ja painostuksen seurauksena lopulta päihteidenkin eskapismiin.
Ruma todellisuus
Mutta voiko muistelmateoksen väitteet ja ne elokuvallistavan muotokuvan nielaista sellaisenaan, etenkin kun muistelija itse esitetään asetelman traagisena marionettina, lähelle kuilua suistettuna uhrina, joka liian myöhään havaitsee ympärillään rehottavan ruman todellisuuden? Ainakaan likainen kokemus ei estänyt Thorsonia raapustamasta suhteesta sensaatiokirjaa.
Douglas näyttelee manipulatiivista irstailijaa ja taiturimaista showpianistia vapautuneesti, Damon taas jää treenatun kroppansa ja irtonenänsä maskiin ennen lopun räjähdystä. Sirkuksen, jota hedonistisen Liberacen ympärillä hyörivä överi elämä jotensakin kokonaan oli, muovisuudelle hekotellaan välistä hiukan halpamaisestikin, vaikka kummankin päähenkilön kohtalo on surullinen.
Liberace on kuin pikku-Eero, liukas luikku, jonka elämänvalheiden traagisuudesta ei Soderberghkaan saa kunnolla otetta. Niinpä lopussa on vaikea ottaa vastaan elämäkertojen kaavamaisuuksiin kuuluvia nyyhkyttelyjä ja sovituksia, jotka jättävät silottelevan jälkimaun, etenkin kun tietää Thorsonin myöhemmistäkin vaikeuksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti