Ohjaus: Marja Pyykkö
★☆☆☆☆
Urho Kekkonen istui presidenttinä 26 vuotta ja oli mahtavimmillaan 1970-luvun alkupuolella. Ajan Suomessa, suomalaisissa ja itse Kekkosessa riittäisi materiaalia vaikka useampaankin elokuvaan, eikä tyylilajeistakaan olisi puutetta.
Käsikirjoittaja Elias Koskimies on rakentanut Pia Pesosen parin vuoden takaisesta novellikokoelmasta Urho Kekkosen Strasse löytyvästä tarinasta Allin baari skenaarion lupaavan mustaan komediaan, joka kuitenkin vaatisi toimiakseen paitsi vankkaa historian- ja ironiantajua myös ja ennen kaikkea kellontarkkaa rytmitystä.
Hiukankin vääränlaisella vaihteella jutun tietää jo ennalta latistuvan löysäksi spedeilyksi, hölmöläishuumoriksi ilman suurta suuntaa tai visiota. Marja Pyykönohjaama Kekkonen tulee! (2013) on kestoltaan hädin tuskin kahdeksankymmenen minuutin mittainen, mutta onnistuu silti vaikuttamaan venytetyltä vaivaannuttavuudessaan.
Tavoitteena on virnuilla satiirisesti suurmiesmyytille, jossa Kekkonen oli sankari alalla kuin alalla, neuvostoarmeijan pelolle ja hurmahenkiselle kristinuskollekin, kun kaikki odottavat nöyrinä alistumista jollekin itseään korkeammalle. Rajauksena on presidentin huhutusta vierailusta sekaisin menevä pieni lappilaiskylä, joka on kertojahahmona toimivan tarkkasilmäisen teinitytön mielestä "persereikä", josta on päästävä mahdollisimman pian pois.
Tavoitteena on virnuilla satiirisesti suurmiesmyytille, jossa Kekkonen oli sankari alalla kuin alalla, neuvostoarmeijan pelolle ja hurmahenkiselle kristinuskollekin, kun kaikki odottavat nöyrinä alistumista jollekin itseään korkeammalle. Rajauksena on presidentin huhutusta vierailusta sekaisin menevä pieni lappilaiskylä, joka on kertojahahmona toimivan tarkkasilmäisen teinitytön mielestä "persereikä", josta on päästävä mahdollisimman pian pois.
Tynkä juoni pakottaa turvautumaan laajahkoon mutta toistaitoisesti luonnosteltuun henkilögalleriaan, jolla on kiire päästä pokkuroimaan. Suoraan kameraa puhutteleva tomera tyttö säilyttää selväjärkisen erillisyytensä yhteisön koohotuksesta, jossa pääpukareita ovat nuorukaisen "täydellinen idiootti" äiti ja kunnan apulaisinsinöörin mieleltään järkkynyt petetty vaimo, joka sovittelee haulikon piippua päähänsä.
Ikävä kyllä tulos on paperilla rutkasti hauskempi kuin valmiina elokuvana, joka ei koskaan lähde lentoon. Hyvä idea Kekkosesta eräänlaisena MacGuffinina, tarinaa liikkeellä pitävänä näkymättömänä voimana, latistuu tylsissä tyypittelyissä, jotka jäävät sketsimäisiksi vedoksiksi pääosan hurmaavaa Wilma Rosenqvistia lukuun ottamatta. Surkeinta osaa näyttelevät kylän homoparia esittävät Aake Kalliala ja Jukka Puotila.
Lopussa soi silti Finlandia – ilman huumorin häivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti