Ohjaus: Simon Curtis
★★☆☆☆
Matkustaessaan Englantiin 1950-luvun loppupuolella filmaamaan Terrence Rattiganin kirjoittamaa näytelmää Laurence Olivierin kanssa Marilyn Monroe oli jo maailman seuratuin elokuvatähti.
Kahden jättiläisen kohtaamisesta toisen maaperällä osattiin odottaa ongelmallista, sillä oikutteleva amerikkalaistähti ja brittiteatterin monumentti edustivat elokuvakulttuurin ääripäitä jokseenkin täydellisesti. Toisaalta romanttinen komedia oli lajina Monroen leipäpuuta, jota Olivierkin himoitsi haukkaamaan paitsi näyttelijänä myös elokuvan ohjaajana ja tuottajana.
Aviomiehensä kirjailija Arthur Millerin käsikynkässä maahan saapuneen lehdistön lellikin hermot olivat todellisuudessa katkeamispisteessä. Kun kuvaukset pääsivät alkamaan, niistä ei tahtonut tulla mitään erilaisten metodien ja ihmisten törmätessä toisiinsa. Olivier tuskaili tuhlattuja kuvauspäiviä, Monroe makasi huoneessaan lääke- ja alkoholitokkurassa.
Simon Curtisin simppeli ohjaus kertoo, kuinka umpisolmu avautui ja elokuva Prinssi ja revyytyttö (1957) syntyi. Se perustuu tuotantoapulaisena kuvauspaikalla häärineen Colin Clarkin kahteen kirjaan keskittyen viikkoon, jonka aikana nuorukainen ystävystyi taidoistaan epävarman Marilynin kanssa. Maaseudulla tunteet kiristyivät äärimmilleen heidän kahdenkeskisten hetkiensä vuoksi, jotka näyttivät pilaavan filmin lopullisesti.
Kokemattoman pojan uteliaan innostuneesta näkökulmasta kerrottuna juttu on Röyhkää mukaillen kuin pieni lystikäs leikki, jossa vaihdetaan vaatteita. Muille kyse on kalliista tuotannosta ja myös valtapelistä. Kasvutarina on melko perinteinen oppimisprosessi, josta noviisi ja näyttelijä poistuvat jotain ymmärtäneenä.
Michelle Williams oireilee tähtenä haavoittuvasti, ja kuten Olivier Marilynin seurassa, toinenkin kuulu Shakespeare-tulkki Kenneth Branagh voi vain seurata katseella vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti