Ohjaus: Juan Antonio Bayona
★☆☆☆☆
Maanjäristyksen nostamien hyökyaaltojen iskeytyminen mantereelle johti lähes kolmensadantuhannen ihmisen kuolemaan Kaakkois-Aasiassa kahdeksan vuotta sitten. Tsunami pyyhkäisi mennessään tielle osuneet kodit ja muut rakennukset aiheuttaen myös valtaisat aineelliset vahingot infrastruktuurille, jonka rakentaminen ja uusiminen on vienyt vuosia.
Enemmän kaupallisista syistä ja hävityksen uskomattomasta mittakaavasta kuin kunnioituksesta uhreja kohtaan elokuvantekijät karsastivat pitkään aihetta, jonka myyminen on edelleen vaikeaa ainakin Aasian markkinoilla.
Tietokoneohjelmilla loihditun fiktion on sitä paitsi mahdotonta tavoittaa turistien ja asukkaiden taltioimien alkeellisten videokuvien hurjaa todistusvoimaa onnettomuuden keskeltä. Yhtä eteläkorealaista floppia lukuun ottamatta en olekaan kuullut muista koko kestonsa onnettomuudelle omistaneista elokuvista ennen espanjalaisen Juan Antonio Bayonan englanninkielistä elokuvaa, jonka pääosissa ovat tunnetut brittitähdet.
Perhe paniikissa
Myönteinen edellä mentynä teosta voi sentään kiittää mässäilevää tuhon spektaakkelia välttelevästä toteutustavasta, vaikka meri iskeytyykin lomaparatiisin idylliin näyttävästi heittäen viisihenkisen perheen jäsenet veden mukana ankaraan eloonjäämiskamppailuun. Kuvat pinnan päällä ja alla sinkoilevista ihmisistä kaiken kuviteltavan irtotavaran seassa saavat katsojan kyllä piinapenkkiin.
Olematon taustoitus henkilöistä seuraa silti mieluummin katastrofi- kuin oikean draamaelokuvan tyyliä, joten juuri heidän kohtaloistaan on hankala välittää, varsinkin kun muistissa ovat yhä vanhat uutiskuvat.
Voimakkaan virran vietyä isän ja äidin sekä lapset kahteen eri leiriin he eivät voi mitenkään tietää toisten henkiin jäämisestä tai sijainnista. Elokuva nostaa näin keskiöönsä ydinperheen onnen särkymisen, mutta mitään kauhean jännittävää sen paikkailun seuraaminen ei enää tarjoa kuohuttavan alun jälkeen.
Rikas länsi edellä
Tylsyys on synti sinänsä, mutta vielä vakavampi pohdinnan paikka on vauraiden valkonaamojen paapominen ennen muita lähihistorian suurimmassa luonnonmullistuksessa. Jos elokuvalla olisi häpyä, onnettomuuden luulisi näkyvän ennen kaikkea koko maallisen omaisuutensa ja omaisensa menettäneiden paikallisten suunnattomana kärsimyksenä eikä niinkään lomailevien länsimaalaisten huonona tuurina. Näin kalliissa elokuvassa raha ratkaisee näkökulman.
Kun lentokone viimeisessä otoksessa kiitää pelastuneet kotimaihinsa kohti taivaanrantaa, jää miettimään miljoonien sinnittelemään jäävien murskattuja elämiä, joiden kokemuksille teos ei uhraa monta ajatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti