Win Win (2011)

Ohjaus: Thomas McCarthy

2011

★★★☆☆

Epätodennäköinen ystävyys ja odottamattomat elämisjärjestelyt näyttelevät taas pääroolia vastaavista kuvioista kaksi elokuvaa aiemminkin tehneen Thomas McCarthyn kolmannessa ohjaustyössä.

The Station Agent (2003), The Visitor (2007) ja Win Win (2011) ovat pieteetillä kuvattuja draamakomedioita, joiden epätäydellisissä ihmisissä maistuu karvas elämänmaku. Amerikkalaisen viihteen joukossa ne pääsevät hyvin lähelle sellaista suuren aikuisen yleisön elokuvaa, jolle happamat elokuvataiteen kriitikotkin voivat antaa maltillisen tukensa.

McCarthyn visuaalisesti sangen yksinkertaisissa, tarkoituksellisen henkilökeskeisissä teoksissa pääosanesittäjien osaamisella ja karismalla on ratkaiseva merkitys, sillä heidän varassaan on ymmärtää hänen vahvuuksiaan, etenkin käsikirjoitusten hienovaraisuutta.

Silmiään ja poskiaan lurppana valuttava Paul Giamatti on tällaisten tapausten erikoismies. Hän esittää koulun painijoukkuetta valmentavaa perheenisää, jonka terveysongelmien taustalla on sulkemiskypsän lakiyrityksen aiheuttama stressi, josta tämä ei syystä tai toisesta osaa huojentaa mieltään rakastavalle vaimolleen.

Dementoituva asiakas tarjoaa miehelle tilaisuuden vetää välistä, mutta eläkeläispapan urheilevan pojanpojan ilmaantuminen yllättäen seudulle uhkaa paljastaa huijarijuristin metkut. Oikean valitseminen väärän sijaan on joskus täysikasvuisillekin oppimisen paikka.

Pikkuisen amerikkalaiskaupungin syystalvinen miljöö kiinnittää huomion moraalin harmaaseen alueeseen. Talouslaman varjossa vastoin sisintään toimiva päähenkilö pitää pinnalla käänteissään helponlaisiin ratkaisuihin tyytyvää teosta, jossa lopulta tähdennetään yhteisvastuuta. Paini mahdollistaa osapuolten kommunikoinnin silloin, kun lakimies ei vilpiltään, ystävänsä alakuloisuudeltaan tai vieras poika pettymyksiltään siihen pystyisi. Kaavamainen toteutus ei ehkä täysin vastaa tarinan henkeä, muttei tukahdutakaan tunnelmia.

Sitä paitsi teos kertoo enemmän vanhemmuuden ja elatusvelvollisuuden paineista kuin nimensä vihjaamista voitoista painimatolla. Urheilufilmiksi Win Win ei taivu, onneksi, vaikka puolimykkää Kylea esittävä Alex Shaffer kunnostautuikin painilupauksena ennen uransa päättänyttä loukkaantumista.