Ohjaus: Julian Schnabel
★★☆☆☆
Viime vuonna Helsingissä markkinointimatkalla piipahtanut yhdysvaltalainen taidemaalari Julian Schnabel tunnetaan myös elokuvaohjaajana ja tunnustustakin on tullut aina Cannesin elokuvajuhlia myöten.
Ei varmaankaan ole yllätys, että hänen kaikki neljä elokuvaansa, kolme fiktiota ja yksi musiikkidokumentti, nostavat päähenkilöikseen taiteilijat sekä julkisuuden henkilöt.
Basquiat (1996) on Schnabelin esikoisohjaus. Sen päähenkilö on ohjaajan kanssa samoissa kulttuuripiireissä 1980-luvun alun New Yorkissa vaikuttanut haitilaistaustainen amerikkalainen taidemaalari Jean-Michel Basquiat.
Ennen läpimurtoaan eliittiin hän kierteli kotikaupunkiaan kadunkulmiin ja metrovaunuihin luonnostelevana graffititaiteilijana ja myös eräänlaisena elämäntapakummajaisena.
Taivaanrannan maalari ei ollut helppo ihminen ympäristölleen. Hän käytti huumeita säännöllisesti, leijaili seurassakin omissa ajatuksissaan eikä hän vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta kohdallensa osuneesta kuuluisuudesta.
Basquiat solmi läheisen, julkisuudessa negatiiviseen sävyyn arvioidun ystävyyssuhteen Andy Warholiin, jonka yllättävä kuolema suisti lahjakkaan maalarin syöksykierteeseen. Nuori taiteilija menehtyi vain 27-vuotiaana heroiinin yliannostukseen.
Schnabel on houkutellut muotokuvaansa näyttävän joukon esiintyjiä, joiden kuvitteleekin löytävän tällaisen marginaalien elitistisen projektin. Benicio Del Toro, Dennis Hopper, Willem Dafoe, Gady Oldman ja Christopher Walken tekevät pienet roolit, Courtney Love vilahtaa taidenäyttelyssä ja David Bowie tulkitsee Warholia. Nimiroolissa on pätevä Jeffrey Wright (Syriana).
Vaikka potretti valottaakin paikoin osuvasti kohteensa sivullisuutta ja haavemaailmaa – toistuva lainelautailujakso – teosta on mahdoton kehua syvälliseksi tai edes kovin kattavaksi.
Basquiatin merkitys mustana nykytaiteen tekijänä ja hänen työnsä sisältö jäävät niinikään valottumatta, mutta johdantona hänen maailmaansa kokonaisuus sentään toimii. Perinteistä elämäkertaa ohjaaja ei tavoittele.
Ei varmaankaan ole yllätys, että hänen kaikki neljä elokuvaansa, kolme fiktiota ja yksi musiikkidokumentti, nostavat päähenkilöikseen taiteilijat sekä julkisuuden henkilöt.
Basquiat (1996) on Schnabelin esikoisohjaus. Sen päähenkilö on ohjaajan kanssa samoissa kulttuuripiireissä 1980-luvun alun New Yorkissa vaikuttanut haitilaistaustainen amerikkalainen taidemaalari Jean-Michel Basquiat.
Ennen läpimurtoaan eliittiin hän kierteli kotikaupunkiaan kadunkulmiin ja metrovaunuihin luonnostelevana graffititaiteilijana ja myös eräänlaisena elämäntapakummajaisena.
Taivaanrannan maalari ei ollut helppo ihminen ympäristölleen. Hän käytti huumeita säännöllisesti, leijaili seurassakin omissa ajatuksissaan eikä hän vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta kohdallensa osuneesta kuuluisuudesta.
Basquiat solmi läheisen, julkisuudessa negatiiviseen sävyyn arvioidun ystävyyssuhteen Andy Warholiin, jonka yllättävä kuolema suisti lahjakkaan maalarin syöksykierteeseen. Nuori taiteilija menehtyi vain 27-vuotiaana heroiinin yliannostukseen.
Schnabel on houkutellut muotokuvaansa näyttävän joukon esiintyjiä, joiden kuvitteleekin löytävän tällaisen marginaalien elitistisen projektin. Benicio Del Toro, Dennis Hopper, Willem Dafoe, Gady Oldman ja Christopher Walken tekevät pienet roolit, Courtney Love vilahtaa taidenäyttelyssä ja David Bowie tulkitsee Warholia. Nimiroolissa on pätevä Jeffrey Wright (Syriana).
Vaikka potretti valottaakin paikoin osuvasti kohteensa sivullisuutta ja haavemaailmaa – toistuva lainelautailujakso – teosta on mahdoton kehua syvälliseksi tai edes kovin kattavaksi.
Basquiatin merkitys mustana nykytaiteen tekijänä ja hänen työnsä sisältö jäävät niinikään valottumatta, mutta johdantona hänen maailmaansa kokonaisuus sentään toimii. Perinteistä elämäkertaa ohjaaja ei tavoittele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti