Ohjaus: Ang Lee
★★★☆☆
Populaarikulttuurin asenteiden juurtuminen osaksi kollektiivista tajuntaamme säätelee suhtautumistamme länsimaiseen ikonografiaan, johon vähäpuheiset, ripeäliikkeiset ja vahvalla testosteronilla varustetut lännenmiehet erottamattomasti kuuluvat.
Vielä Hollywoodin studiokaudella puoli vuosisataa sitten elokuvat toimivat tarkan moraalivalvonnan alaisuudessa, jolloin ahtaiden normien kiertämiseen kunnianhimoisimmat ohjaajat käyttivät mitä mielikuvituksellisimpia keinoja. Vakiintuneiden lajityyppien - melodraaman, komedian, westernin - puitteissa järjestelmää huiputtivat vuorollaan niin Howard Hawks, Douglas Sirk kuin George Cukorkin, mutta peittelemättömään myyttien purkamiseen päästiin vasta paljon myöhemmin.
Vanhat käsitykset romutettavaksi
Lännenelokuvien perinteiset, järkähtämättömän miehiset ja konservatiiviset asetelmat tarjoavat yhä osaaville tekijöille erottautumisen mahdollisuuden. Vaikkei Kevin Costnerin Tanssii susien kanssa (1990) suinkaan ole ensimmäinen intiaaneihin suopeasti suhtautuva teos, saavuttaa elämänmuodon hahmotus ansioitaankin suurempaa huomiota epätavallisella näkökulmallaan.
Vielä väkevämpään ja ennen kaikkea ihanteettomampaan uudelleenarviointiin pystyy Clint Eastwoodin Armoton (1992), jossa vaiteliaan sankarin sädekehä korvautuu verisellä paatuneisuudella.
Nyt samaan asenneilmaston romutustyöhön käy taiwanilainen Ang Lee "homowesterniksi" ääliömäisesti nimetyllä eeppisellä teoksellaan Brokeback Mountain (2005). Markkinoinnin tarpeisiin varatuilla termeillä harvoin on mitään tekemistä itse asian kanssa, mutta ilmeistä toki on, ettei E. Annie Proulxin lyhytnovellia olisi filmattu ilman 2000-luvun trendikkäitä seksuaalivirtauksia.
Yhtä selvää lopputulosta tarkasteltaessa on kuitenkin se, ettei kyse ole vain miesten välisestä rakkaudesta vaan tuskallisesta kaipuusta ylipäänsä.
Salatut halut ja kätketty minä
Tarina käynnistyy,kun kahden lehmipojan saama työtehtävä vie heidät syrjäisellä vuorensolalla, jossa he paimentavat lampaita omissa oloissaan.
Siellä kaksikko kiintyy toisiinsa, kokee myös ruumiillisen läheisyyden, mutta he tapaavat uudelleen vasta neljän vuoden kuluttua, tukahduttavan itsepetoksen tunteissa. Tahoillaan tavanomaista avioelämää viettävät cowboyt järjestävät kahden vuosikymmenen aikana satunnaisia kalareissuja keskenään, mutta kieltäytyvät paljastamasta puolisoilleen tarkkaan varjeltua identiteettiään.
Kuten lyhyestä juoniselosteesta jo käy ilmi, elokuva käsittelee yleispätevää teemaa kielletyistä intohimoista, vaikka tapahtumat konkreettisesti sijoittuvatkin Texasin loppumattomille, ahdasmielisille laveuksille. Salattujen halujen toteuttamisesta maksettavan hinnan 60-luvun etelässä Ang Lee tekee silti selväksi parilla utuisella takautumalla homofobiasta ja miesten ensimmäistä intiimiä yhteyttä seuraavalla otoksella suden teurastamasta lampaasta.
Hiljaa ja hienostuneesti
Sekä idän sukukronikoissaan että lännen tapaintutkimuksissaan tiukalle viritetyn etiketin lamaannuttavuutta tarkastellut ohjaaja tavoittelee uusimmassa ohjaustyössään perusvireen säätämistä vielä Jäämyrskyäkin (1997) traagisempaan suuntaan. Elämänmittaisen valheen kehyksissä aikeessa onnistuminen ei vaikuta kohtuuttomalta yritykseltä.
Edellisen tunnekylmyyden korvaa Brokeback Mountainissa haikea melankolia täyttymättömistä toiveista, mutta sen purevuutta häiritsevät koomiset kevennykset ja päähenkilöiden sulkeutuminen arkisiin askareihinsa. Jylhien maisemien käyttö elämää suurempien viettien ilmentäjänä rasittaa jatkuvana tehokeinona, koska se ei saa riittävästi tukea päivänsä hukkaavien henkilöiden henkisestä kurimuksesta.
Ang Lee kuvaa silti hiljaa ja hienostuneesti kielletyn hedelmän haurasta kuihtumista arjen rutiineissa, kun kumpikaan miehistä ei ole valmis lopulliseen irtiottoon. Tunteiden kieltäminen tulee tavaksi, onni muuttuu ankeudeksi ja kaikki, millä on merkitystä, säilyy ylittämättömän välimatkan päässä.
Järin rohkeana, saati vallankumoksellisena elokuvaa ei tohdi pitää, mutta lyyrisenä lipuvassa myötätunnossaan Ang Lee toki pakottaa katsojan pohtimaan, kuinka paljon uhreja sisäänkasvatettu sensuuri aiheuttaa suvaitsemattomassa maailmassa.
Vanhat käsitykset romutettavaksi
Lännenelokuvien perinteiset, järkähtämättömän miehiset ja konservatiiviset asetelmat tarjoavat yhä osaaville tekijöille erottautumisen mahdollisuuden. Vaikkei Kevin Costnerin Tanssii susien kanssa (1990) suinkaan ole ensimmäinen intiaaneihin suopeasti suhtautuva teos, saavuttaa elämänmuodon hahmotus ansioitaankin suurempaa huomiota epätavallisella näkökulmallaan.
Vielä väkevämpään ja ennen kaikkea ihanteettomampaan uudelleenarviointiin pystyy Clint Eastwoodin Armoton (1992), jossa vaiteliaan sankarin sädekehä korvautuu verisellä paatuneisuudella.
Nyt samaan asenneilmaston romutustyöhön käy taiwanilainen Ang Lee "homowesterniksi" ääliömäisesti nimetyllä eeppisellä teoksellaan Brokeback Mountain (2005). Markkinoinnin tarpeisiin varatuilla termeillä harvoin on mitään tekemistä itse asian kanssa, mutta ilmeistä toki on, ettei E. Annie Proulxin lyhytnovellia olisi filmattu ilman 2000-luvun trendikkäitä seksuaalivirtauksia.
Yhtä selvää lopputulosta tarkasteltaessa on kuitenkin se, ettei kyse ole vain miesten välisestä rakkaudesta vaan tuskallisesta kaipuusta ylipäänsä.
Salatut halut ja kätketty minä
Tarina käynnistyy,kun kahden lehmipojan saama työtehtävä vie heidät syrjäisellä vuorensolalla, jossa he paimentavat lampaita omissa oloissaan.
Siellä kaksikko kiintyy toisiinsa, kokee myös ruumiillisen läheisyyden, mutta he tapaavat uudelleen vasta neljän vuoden kuluttua, tukahduttavan itsepetoksen tunteissa. Tahoillaan tavanomaista avioelämää viettävät cowboyt järjestävät kahden vuosikymmenen aikana satunnaisia kalareissuja keskenään, mutta kieltäytyvät paljastamasta puolisoilleen tarkkaan varjeltua identiteettiään.
Kuten lyhyestä juoniselosteesta jo käy ilmi, elokuva käsittelee yleispätevää teemaa kielletyistä intohimoista, vaikka tapahtumat konkreettisesti sijoittuvatkin Texasin loppumattomille, ahdasmielisille laveuksille. Salattujen halujen toteuttamisesta maksettavan hinnan 60-luvun etelässä Ang Lee tekee silti selväksi parilla utuisella takautumalla homofobiasta ja miesten ensimmäistä intiimiä yhteyttä seuraavalla otoksella suden teurastamasta lampaasta.
Hiljaa ja hienostuneesti
Sekä idän sukukronikoissaan että lännen tapaintutkimuksissaan tiukalle viritetyn etiketin lamaannuttavuutta tarkastellut ohjaaja tavoittelee uusimmassa ohjaustyössään perusvireen säätämistä vielä Jäämyrskyäkin (1997) traagisempaan suuntaan. Elämänmittaisen valheen kehyksissä aikeessa onnistuminen ei vaikuta kohtuuttomalta yritykseltä.
Edellisen tunnekylmyyden korvaa Brokeback Mountainissa haikea melankolia täyttymättömistä toiveista, mutta sen purevuutta häiritsevät koomiset kevennykset ja päähenkilöiden sulkeutuminen arkisiin askareihinsa. Jylhien maisemien käyttö elämää suurempien viettien ilmentäjänä rasittaa jatkuvana tehokeinona, koska se ei saa riittävästi tukea päivänsä hukkaavien henkilöiden henkisestä kurimuksesta.
Ang Lee kuvaa silti hiljaa ja hienostuneesti kielletyn hedelmän haurasta kuihtumista arjen rutiineissa, kun kumpikaan miehistä ei ole valmis lopulliseen irtiottoon. Tunteiden kieltäminen tulee tavaksi, onni muuttuu ankeudeksi ja kaikki, millä on merkitystä, säilyy ylittämättömän välimatkan päässä.
Järin rohkeana, saati vallankumoksellisena elokuvaa ei tohdi pitää, mutta lyyrisenä lipuvassa myötätunnossaan Ang Lee toki pakottaa katsojan pohtimaan, kuinka paljon uhreja sisäänkasvatettu sensuuri aiheuttaa suvaitsemattomassa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti