Ohjaus: Clint Eastwood
★★☆☆☆
Tuimailmeistä miehisyyttä avoimesti elokuvissaan suitsuttanut Clint Eastwood alkoi vasta vanhemmiten paljastaa herkempiäkin puolia itsestään näytellessään Meryl Streepin rinnalla toisen pääroolin ohjaamassaan iltaruskon romanssissa Hiljaiset sillat (1995).
Oscar-palkitussa nyrkkeilydraamassa Million Dollar Baby (2004) hän tukeutuu sekä vertaukselliseen veljeyteen että kaitsevaan isällisyyteen tunteensa vain kehäkulmauksissa näyttävänä, iäkkäästä apuristaan ja naissuojatistaan huolehtivana veteraanivalmentajana.
78-vuotiaana ohjaaja tarjoaa viimein koko elokuvansa urhean naisen taipumattomuuden näyttämöksi.
Korruptoitunut Los Angeles
Tositapahtumiin perustuvaa Changeling - vaihdokasta (2008) lähestyykin kiinnostuneena useasta syystä, sillä se kertoo systeemiä vastaan nousseesta voimakastahtoisesta yksilöstä.
1920-luvun Los Angeles tiedetään lukuisten elokuvienkin kautta korruptoituneeksi yhteisöksi, jossa vahvat nitistävät aina heikompansa ja maksattavat heillä nöyryytyksensä.
Virkamiesten (poliisien, lääkärien, oikeusoppineiden) häikäilemättömän vallankäytön otteessa kuulluksi tuleminen virallista tietä osoittautuu tuskallisen vaikeaksi tehtäväksi myös ainoaa poikaansa kasvattavalle yksinhuoltajanaiselle.
Hänellä ei ole niitä välineitä, joilla kuumeisessa kaupungissa yleensä tasataan tilejä tai hankitaan oikeutta.
Poika katoaa, poika löytyy
Puheluita välittävässä yrityksessä työskentelevän Christine Collinsin yhdeksänvuotias poika katoaa kotitalostaan äitinsä työpäivän aikana jälkeäkään jättämättä.
Laajan mediahuomion saanut tapaus antaa huonomaineiselle poliisilaitokselle tilaisuuden kiillottaa kieltolain kahnauksissa kolhiintunutta kilpeään, mutta sankaritarinan huipennus saakin odottamattoman käänteen salamavalojen loisteessa.
Juna-aseman laiturilla häkeltynyt äiti ilmoittaa ensimmäiseksi, ettei tavoitettu poika ole hänen omansa. Poliisipäällikön painostuksesta nainen tekee kohtalokkaan virheen majoittamalla tuntemattoman tenavan kotiinsa tietäen hänet vääräksi versioksi.
Sanomalehtien otsikoihin kohoavaa kuplaa onnellisesta lopusta on myöhemmin vaikea puhkaista, koska se johtaisi virkavallan kasvojen menettämiseen ja jopa kalliseen virkavirheeseen.
Motiivi hämärtyy
Koska missään vaiheessa ei ole epäselvyyttä siitä, ei äidille eikä yleisölle, etteikö oikea poika olisi edelleen tietymättömissä, tuntuu mielettömältä, että yksinhuoltajanainen suostuu aluksi anonyymin pojan kasvattajaksi.
Shokkitilan aiheuttama järkytys ja heikotus antaa varmaankin inhimillisen motiivin tositarinan ihmeelliselle käänteelle, mutta itsetietoisessa Angelina Joliessa tämä tavallisen äidin epätavallisessa tilanteessa tuntema epätodellinen ahdistus - ruumiista irtautumisen tunne? - näkyy aivan liian heikkona.
Teos ei pysty paikkaamaan virhettään koventamalla volyymia tieten petetyn vanhemman skandaalista, koska sillä ei vastata kysymykseen, miten on mahdollista, että väärä poika lähti äidin matkaan.
Etsintöjen jatkamista vaativa Christine julistetaan mielenvikaiseksi, kuten niin moni muukin "yhteistyöhaluttomaksi" leimattu nainen noina vuosina, ja yksilötarinan nivoutumisesta tähän yleisempään epäoikeudenmukaisuuteen tulisi syntyä aikakauden moraalia valottava kipeä esimerkki.
Häijyjä alleviivauksia
Toisen, toivottavasti tasokkaamman uutuusohjauksensa jo maaliskuussa esittelevä Clint Eastwood ei vaivaudu edes korjaamaan J. Michael Straczynskin skenaarion osoittelevimpia yksinkertaistuksia. Sisukkaan naisen periksiantamattomuudesta ja petolliseen koneistoon kohdistuvasta kritiikistä muodostuu vivahteettoman mustavalkoinen potretti systeemin mädännäisyydestä.
Sen rinnalla elokuvan varsinainen arvoitus, pojan katoaminen, kutistuu toissijaiseksi juonihaaraksi.
Ohjaajan aina hienosti hallitsema täyteläinen epookki sekä draaman nousuja ja laskuja minimalistisesti myötäilevä musiikki jäävät yksin kannattelemaan tragediaa, jota väännetään väkisin sukupuolten tasa-arvoa julistavan aatedraaman mittoihin. Yleisö oivaltaisi viestin ilman häijyjä alleviivauksiakin.
Oscar-palkitussa nyrkkeilydraamassa Million Dollar Baby (2004) hän tukeutuu sekä vertaukselliseen veljeyteen että kaitsevaan isällisyyteen tunteensa vain kehäkulmauksissa näyttävänä, iäkkäästä apuristaan ja naissuojatistaan huolehtivana veteraanivalmentajana.
78-vuotiaana ohjaaja tarjoaa viimein koko elokuvansa urhean naisen taipumattomuuden näyttämöksi.
Korruptoitunut Los Angeles
Tositapahtumiin perustuvaa Changeling - vaihdokasta (2008) lähestyykin kiinnostuneena useasta syystä, sillä se kertoo systeemiä vastaan nousseesta voimakastahtoisesta yksilöstä.
1920-luvun Los Angeles tiedetään lukuisten elokuvienkin kautta korruptoituneeksi yhteisöksi, jossa vahvat nitistävät aina heikompansa ja maksattavat heillä nöyryytyksensä.
Virkamiesten (poliisien, lääkärien, oikeusoppineiden) häikäilemättömän vallankäytön otteessa kuulluksi tuleminen virallista tietä osoittautuu tuskallisen vaikeaksi tehtäväksi myös ainoaa poikaansa kasvattavalle yksinhuoltajanaiselle.
Hänellä ei ole niitä välineitä, joilla kuumeisessa kaupungissa yleensä tasataan tilejä tai hankitaan oikeutta.
Poika katoaa, poika löytyy
Puheluita välittävässä yrityksessä työskentelevän Christine Collinsin yhdeksänvuotias poika katoaa kotitalostaan äitinsä työpäivän aikana jälkeäkään jättämättä.
Laajan mediahuomion saanut tapaus antaa huonomaineiselle poliisilaitokselle tilaisuuden kiillottaa kieltolain kahnauksissa kolhiintunutta kilpeään, mutta sankaritarinan huipennus saakin odottamattoman käänteen salamavalojen loisteessa.
Juna-aseman laiturilla häkeltynyt äiti ilmoittaa ensimmäiseksi, ettei tavoitettu poika ole hänen omansa. Poliisipäällikön painostuksesta nainen tekee kohtalokkaan virheen majoittamalla tuntemattoman tenavan kotiinsa tietäen hänet vääräksi versioksi.
Sanomalehtien otsikoihin kohoavaa kuplaa onnellisesta lopusta on myöhemmin vaikea puhkaista, koska se johtaisi virkavallan kasvojen menettämiseen ja jopa kalliseen virkavirheeseen.
Motiivi hämärtyy
Koska missään vaiheessa ei ole epäselvyyttä siitä, ei äidille eikä yleisölle, etteikö oikea poika olisi edelleen tietymättömissä, tuntuu mielettömältä, että yksinhuoltajanainen suostuu aluksi anonyymin pojan kasvattajaksi.
Shokkitilan aiheuttama järkytys ja heikotus antaa varmaankin inhimillisen motiivin tositarinan ihmeelliselle käänteelle, mutta itsetietoisessa Angelina Joliessa tämä tavallisen äidin epätavallisessa tilanteessa tuntema epätodellinen ahdistus - ruumiista irtautumisen tunne? - näkyy aivan liian heikkona.
Teos ei pysty paikkaamaan virhettään koventamalla volyymia tieten petetyn vanhemman skandaalista, koska sillä ei vastata kysymykseen, miten on mahdollista, että väärä poika lähti äidin matkaan.
Etsintöjen jatkamista vaativa Christine julistetaan mielenvikaiseksi, kuten niin moni muukin "yhteistyöhaluttomaksi" leimattu nainen noina vuosina, ja yksilötarinan nivoutumisesta tähän yleisempään epäoikeudenmukaisuuteen tulisi syntyä aikakauden moraalia valottava kipeä esimerkki.
Häijyjä alleviivauksia
Toisen, toivottavasti tasokkaamman uutuusohjauksensa jo maaliskuussa esittelevä Clint Eastwood ei vaivaudu edes korjaamaan J. Michael Straczynskin skenaarion osoittelevimpia yksinkertaistuksia. Sisukkaan naisen periksiantamattomuudesta ja petolliseen koneistoon kohdistuvasta kritiikistä muodostuu vivahteettoman mustavalkoinen potretti systeemin mädännäisyydestä.
Sen rinnalla elokuvan varsinainen arvoitus, pojan katoaminen, kutistuu toissijaiseksi juonihaaraksi.
Ohjaajan aina hienosti hallitsema täyteläinen epookki sekä draaman nousuja ja laskuja minimalistisesti myötäilevä musiikki jäävät yksin kannattelemaan tragediaa, jota väännetään väkisin sukupuolten tasa-arvoa julistavan aatedraaman mittoihin. Yleisö oivaltaisi viestin ilman häijyjä alleviivauksiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti