Ohjaus: Stanley Kubrick
★★★★★
Stanley Kubrickin tuotantoa lävistävä teema ihmiskunnan suurten suunnitelmien hauraudesta ja luomiensa järjestelmien horjuvuudesta on vahvana läsnä myös ohjaajan pitkän uran toiseksi viimeisessä teoksessa, jossa Kubrick kääntää katseensa toisen kerran sodan inhimilliseen katastrofiin.
Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvassa Kunnian poluissa (1957) ihmishengen halpa hinta määritetään sotilasoikeudessa, jossa vastakkain ovat pelkuruudesta syytetyt rivimiehet ja heidän teloitustaan esimerkin vuoksi ajava kenraali, jonka matemaattisissa kaavailuissa tietty osa on aina uhrattavissa.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin ohjaaja halusi painaa puumerkkinsä myös elokuvissa laveasti käsiteltyyn Vietnamin sotaan, jota kukaan ei ollut tohtinut tarkastella systeemin sisältä kuoriutuvana kaaoksena.
Niinpä Full Metal Jacket (1987) onkin jaettu rakenteellisesti kahteen tasavahvaan puoliskoon, joista ensimmäisessä kuvataan, kuinka nuoret alokkaat saapuvat koulutusleirille, heidän tukkansa ajetaan, tahtonsa kitketään ja luovuutensa kuristetaan.
Älykkäille ja mukautuvaisille kova kurikin vielä menettelee, mutta mieleltään heikommalle alokkaalle sitkeä nöyryyttäminen on liikaa ja alkupuolisko huipentuu sotilastuvan kylpyhuoneen seinälle paiskautuviin veriroiskeisiin. Kaukana kotimaan parakeista taistelut eivät olekaan viidakoissa piileksimistä, vaan tylsää, kurjaa ja ihanteetonta kaupunkisotaa tuhotuissa rakennuksissa ja pölyisillä kaduilla, joille amerikkalaisilla ei luulisi olevan mitään asiaa.
Teorian ja käytännön osuuksissa Kubrick jäsentelee analyyttisesti, kuinka koneisto koulii ensii tulokkaista tottelevaisia käskyläisiä ja jättää heidät sitten oman onnensa nojaan, kun komentoketju katkeaa ja sotilaiden olisi selvittävä opastuksetta. Lyhyesti ja yleisesti ilmaistuna, tämäkin ohjaajan mestariteos toimii ajassa ja ajattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti