Ohjaus: Werner Herzog
★★★★☆
Tavanomaisissa luontodokumenteissa vapaana taivaltavia eläinlajeja seurataan ihmisajattelun kapeaa omahyväisyyttä kuvaavan linssin lävitse.
Luontokappaleista etsitään niiden omassa ympäristössäänkin inhimillisiä piirteitä, jotta katsojille voitaisiin tarjota samoja tunnistettavia samaistumisen kohteita kuin ihmishahmoja sisältävissä filmeissäkin. Tällä menetelmällä elämän villiä elementtiä ei koskaan voida ymmärtää, koska sentimentaalinen vääristely ainoastaan samentaa sisäistämisen prosessia.
Ansioituneen veteraanin Werner Herzogin epäortodoksinen dokumentti valottaa ihmisen ja eläimen kohtaamista tyystin toisenlaisesta perspektiivistä. Grizzly Man(2006) ei pyri ymmärtämään niinkään arvaamattomaksi joka tapauksessa tiedettyä sivistymätöntä rajaseutua vaan sitä omien oikkujensa seurauksena hallinnoimaan tavoittelevan länsimaisen ihmisen motiiveja.
Timothy Treadwell - karhujen ystävä
Hätkähdyttävä dokumentti kertoo karhun kynsiin kuolleesta luontoaktivistista. Uskaliaan miehen ja tämän naispuolisen seuralaisen jäämistöt löydettiin lokakuussa 2003 kaksikon leiripaikan lähettyviltä Alaskan luonnonsuojelualueelta. Niiden joukossa oli hyökkäyksen videokameralle tallentanut todistuskappale, mutta paniikin keskellä linssinsuojus oli jäänyt poistamatta.
Hiljalleen kansalliseen kuuluisuuteen noussut Timothy Treadwell eli yli vuosikymmenen ajan karhujen parissa ja kuvasi viitenä viimeisenä kesänä yli sata tuntia materiaalia paitsi karvaisista kohteistaan myös omasta ajattelustaan.
Niistä paljastuu filmin ensimmäisen puoliskon aikana asialleen omistautunut intohimoinen karhujen suojelija ja ystävä, joka leikkisten rupattelujen ohella suorittaa yhä uhkarohkeampia temppuja lähestyessään metsien jylhiä hallitsijoita näiden päivittäisissä toimissa.
Joessa kaloja metsästävät ja turkkiaan kuusenneulasia vastaan rahnuttavat karhut piirtyvät Treadwellin omissa otoksissa hurmaavan viihdyttäviksi veijareiksi, kuin kulutushysteriaan taipuvaisen sivilisaation leppoisiksi vastakappaleiksi.
Luonnonsuojelija vai anarkisti?
Sitten Herzogin sarkastinen taustapuhe alkaa saada jyrkempiä sävyjä kuvamateriaalin ohessa. Treadwellin läheiset, tutkijat ja sovinnollisemmat luontoaktivistit herättävät kysymyksen päähahmon motiiveista ja koko elämänfilosofian mielekkyydestä.
Ensin Herzog kuuntelee itse ääninauhan Treadwellin ja tämän tyttöystävän viimeisistä hetkistä ja leikkaa seuraavaksi kuvaan kaksi kolmemetristä karhua takajaloillaan taistelemassa reviiristään. Viimeistään tässä vaiheessa jokainen ymmärtää, että ihminen on eksynyt väärään paikkaan.
Herzogin mukaan päähenkilön miltei uskonnollinen eläytyminen karhujen todellisuuteen edustaa vääristynyttä käsitystä luonnon harmoniasta, joka ohjaajalle merkitsee kaaosta, vihaa ja murhaa. Eläimen silmistä ei löydy karhujen salaista maailmaa, vaan luonnon välinpitämättömyyttä tai korkeintaan lievää kiinnostusta lähellä liikkuvaan ruoka-annokseen.
Dokumentaristin moraali pitää
Maailmaan pettyneen ihmisvihaajan pako kuvitteelliseen paratiisin on sensaatiomaisesta aineistostaan huolimatta vastuullisesti toteutettu. Esimerkiksi kohtalokkaan tragedian vaiheita ei koskaan kuunteluteta katsojalle, koska ruudussa olevien ihmisten eleet ja päänasennot kertovat tarpeeksi.
Jonkinlaisena kauneusvirheenä pitäisin silti Herzogin taipumusta turhankin alleviivaaviin selittelyihin, vaikka katsoja oivaltaa monesti asian jo paljon ennen puhetta.
Taiteellisen tehtävän ohella teos palvelisi joka tapauksessa koulutuspoliittistakin tarkoitusta oppilaitosten pakollisena materiaalina ihmisen ja eläimen sopivasta suhteesta.
Ansioituneen veteraanin Werner Herzogin epäortodoksinen dokumentti valottaa ihmisen ja eläimen kohtaamista tyystin toisenlaisesta perspektiivistä. Grizzly Man(2006) ei pyri ymmärtämään niinkään arvaamattomaksi joka tapauksessa tiedettyä sivistymätöntä rajaseutua vaan sitä omien oikkujensa seurauksena hallinnoimaan tavoittelevan länsimaisen ihmisen motiiveja.
Timothy Treadwell - karhujen ystävä
Hätkähdyttävä dokumentti kertoo karhun kynsiin kuolleesta luontoaktivistista. Uskaliaan miehen ja tämän naispuolisen seuralaisen jäämistöt löydettiin lokakuussa 2003 kaksikon leiripaikan lähettyviltä Alaskan luonnonsuojelualueelta. Niiden joukossa oli hyökkäyksen videokameralle tallentanut todistuskappale, mutta paniikin keskellä linssinsuojus oli jäänyt poistamatta.
Hiljalleen kansalliseen kuuluisuuteen noussut Timothy Treadwell eli yli vuosikymmenen ajan karhujen parissa ja kuvasi viitenä viimeisenä kesänä yli sata tuntia materiaalia paitsi karvaisista kohteistaan myös omasta ajattelustaan.
Niistä paljastuu filmin ensimmäisen puoliskon aikana asialleen omistautunut intohimoinen karhujen suojelija ja ystävä, joka leikkisten rupattelujen ohella suorittaa yhä uhkarohkeampia temppuja lähestyessään metsien jylhiä hallitsijoita näiden päivittäisissä toimissa.
Joessa kaloja metsästävät ja turkkiaan kuusenneulasia vastaan rahnuttavat karhut piirtyvät Treadwellin omissa otoksissa hurmaavan viihdyttäviksi veijareiksi, kuin kulutushysteriaan taipuvaisen sivilisaation leppoisiksi vastakappaleiksi.
Luonnonsuojelija vai anarkisti?
Sitten Herzogin sarkastinen taustapuhe alkaa saada jyrkempiä sävyjä kuvamateriaalin ohessa. Treadwellin läheiset, tutkijat ja sovinnollisemmat luontoaktivistit herättävät kysymyksen päähahmon motiiveista ja koko elämänfilosofian mielekkyydestä.
Ensin Herzog kuuntelee itse ääninauhan Treadwellin ja tämän tyttöystävän viimeisistä hetkistä ja leikkaa seuraavaksi kuvaan kaksi kolmemetristä karhua takajaloillaan taistelemassa reviiristään. Viimeistään tässä vaiheessa jokainen ymmärtää, että ihminen on eksynyt väärään paikkaan.
Herzogin mukaan päähenkilön miltei uskonnollinen eläytyminen karhujen todellisuuteen edustaa vääristynyttä käsitystä luonnon harmoniasta, joka ohjaajalle merkitsee kaaosta, vihaa ja murhaa. Eläimen silmistä ei löydy karhujen salaista maailmaa, vaan luonnon välinpitämättömyyttä tai korkeintaan lievää kiinnostusta lähellä liikkuvaan ruoka-annokseen.
Dokumentaristin moraali pitää
Maailmaan pettyneen ihmisvihaajan pako kuvitteelliseen paratiisin on sensaatiomaisesta aineistostaan huolimatta vastuullisesti toteutettu. Esimerkiksi kohtalokkaan tragedian vaiheita ei koskaan kuunteluteta katsojalle, koska ruudussa olevien ihmisten eleet ja päänasennot kertovat tarpeeksi.
Jonkinlaisena kauneusvirheenä pitäisin silti Herzogin taipumusta turhankin alleviivaaviin selittelyihin, vaikka katsoja oivaltaa monesti asian jo paljon ennen puhetta.
Taiteellisen tehtävän ohella teos palvelisi joka tapauksessa koulutuspoliittistakin tarkoitusta oppilaitosten pakollisena materiaalina ihmisen ja eläimen sopivasta suhteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti