Ohjaus: Lucile Hadzihalilovic
★★★★☆
Nuori tyttö saapuu ruumisarkussa suljettuun sisäoppilaitokseen metsän keskelle, missä salaperäisen tyttökoulun kasvatit elävät kurissa ja nuhteessa. Vähitellen outo maailma alkaa avautua tulokkaalle, kun hän ystävystyy itsetietoiseen oppilastoveriin.
Avantgardisti Frank Wedekindin toistasataa vuotta vanhaan romaaniin vapaasti pohjautuva ohjaustyö on metafyysinen teos aikuistumisesta. Seksuaalisen heräämisen ja oman tahdon syntymisen kynnyksellä nuoret neidit kokeilevat rajojaan ympäröivään metsään suuntautuvilla mystisillä matkoillaan, joita luonnon vihjailevat piilomerkitykset sävyttävät.
Ranskalainen esikoisohjaaja on Gaspar Noén leikkaajana tunnetuksi tullut elokuvantekijä, joka sattuu myös olemaan työtoverinsa elämänkumppani. Taiteilijoina pariskunta edustaa kuitenkin ääripäitä, sillä Hadzihalilovicin ilmaisu on lyyrisen poimuilevaa ja atmösfääriä hyväilevää eikä hän koskaan julista sanomaansa kuten ihmiskunnan heikkouksiin raivostunut Noé.
Innocencen (2004) asetelmassa, tematiikassa ja estetiikassa onkin niin paljon yhtäläisyyksiä Peter Weirin varhaiseen mestariteokseen Huviretki hirttopaikalle(1975), ettei synkkien varjojen ja kirkkaiden auringonsäteiden lävistämiä otoksia selittämättömän uhan läheisyydestä pidä aivan sattumina. Kyse on siis ahdistavan järjestelmän tukahduttamasta tyttöyhteisöstä, jonka jäsenten vietit pusertuvat pintaan luonnon muovaamalla, keinotekoisista esteistä piittaamattomalla tavalla. Teos vaatii keskittynyttä paneutumista sisäisesti johdonmukaiseen maailmaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti