8-pallo (2013)

Ohjaus: Aku Louhimies

★★☆☆☆

Aku Louhimies on ruotinut suomalaisuuden raadollista puolta jo pitkään paljastaen meissäkin kivikautisia vaistoja, jotka ryöppyävät ärsytettyjen ihmisten primitiivireaktioiksi. Lopputulemana hän päättelee sinänsä humaanisti, että kuka tahansa voi taantua ratkaiseviin virheisiin, ellei pohjaan vievää kierrettä saada katkaistua. Aiheina hänen töissään ovat toistuneet avioero, työttömyys ja päihdeongelmat sosiaalisten konfliktien ja väkivallan syinä ja seurauksina, mässäilevästikin. Ohjaajan mukaan sivistyksemme on vain ohut pinta, ellemme pidä toisistamme huolta katkeruuteemme takertuneina.

Sisällöllisesti Louhimiehen teokset ovat siis reippaasti keskivertokotimaisen elokuvan tekopirteyden yläpuolella, mutta ratkaisuiksi tuntuvat kelpaavan vain ääripäät pulloon ja miekkaan hukkumisesta tai miltei raamatullisesta pelastumisesta. Jälkimmäinen ajatus tiivistyy nyt enemmän kuin kertaakaan aiemmin, kun Louhimies juoksuttaa valkokankaalle Marko Kilven kehuttuun Elävien kirjoihin -romaaniin perustuvan raskassoutuisen elokuvan.

Menneisyyttä pakoon

8-pallo (2013) on kyynisen rikosdraaman, narkomaanikuvauksen ja poliisielokuvan varmasti tavoitteellinen ristisiitos, joka on mitä ilmeisimmin aiottu myös ohjaajan kansainvälisen läpimurron käyntikortiksi. Näitä saastassa ja epätoivossa rypeviä, väkivallalla kuorrutettuja teoksia vain riittää nykyisillä filmimarkkinoilla niin runsain mitoin, ettei se muutamalla kotimaisittain huomioitavalla näyttelijäsuorituksella taida siltikään nousta missään muualla valokeilaan. Nykypäivään sijoittuvalta Puhdistukselta (2012) tarvittaisiin paljon sävyrikkaampaa ilmaisukieltä.

Louhimiehen perisynteihin ohjaajana lukeutuu tasapaksusti junnaava kuvakerronta, jonka vaikutteet tulevat television puolelta. Vankilasta vapautuvan yksinhuoltajaäidin kotiin palaaminen ja päihteettömään arkeen sopeutuminen muodostaa teoksen ensimmäisen kolmanneksen keskeisen sisällön. Harmaankalsea visuaalinen realismi ei juuri lupaa toivoa sylivauvaansa hoitavalle nuorelle naiselle, jonka on jostain syystä jälleen asettuminen kaupungin vuokrataloon vanhojen ryyppytoveriensa silmätikuksi.

Menneisyyden virheet saattaisi silti onnistua karistamaan harteiltaan lujalla päättäväisyydellä, mutta lapsen isän, laittomuuksiin kaulaansa myöten sotkeutuneen entisen miesystävän tunkeutuminen kuvioon muodostuu liian vaikeaksi yhtälöksi.

Poliisien verhottu alakulo

Joka puolella rehottavasta rappiosta kertova pessimistinen elokuva voisi varmaankin sijoittua mille tahansa paikkakunnalle, missä kylvetään koventuneitten arvojen hukkakauraa. Se alkaa silti leikata turhan nopeasti sarjaviihteestä tutulla lyhytjännitteisyydellä juonenhaarasta toiseen halutessaan selvärajaisen selvitymistarinansa lisukkeeksi paitsi löylynlyömien luuserien säälittävää surkeutta myös virkavallan vaivoin verhottua alakuloa erakoituneen kehäketun ja työssä traumatisoituneen tulokkaan patoutumista.

Kaikkein ontuvimmillaan filmi koettaa pureutua tämän parivaljakon yksityisminään ja valottaa siten työn raskasta taakkaa heidän tunne-elämäänsä. Vaiteliasta, sosiaalisesti sulkeutunutta ja arvoituksellista konkaria esittävää Pirkka-Pekka Peteliusta voi hahmon motivointiongelmista huolimatta kehua uran parhaasta vakavasta roolisuorituksesta, mutta muutoin henkilöohjaus hapuilevaa.

Todellisuus on toinen

Maailmanmenosta ihan syystäkin huolestunut Louhimies näkee ympärillään vain lohduttoman määrän synkkää ja ikävää pahaa. Ohjaaja karsii alkuperäisteosta mutta haukkaa vieläkin liikaa ujuttamalla simppeliin tarinaan myös alamaailman brutaalia välienselvittelyä ilmeisesti todistellakseen sellaisenkin mahdollisuutta rajuissa rikosjutuissa, joissa yhden epäonni maksatetaan toisilla.

Kokonaisuudesta ei löydä mikroskoopillakaan yhtään onnellista ihmistä. Kärsimyksistä ja uhrauksista puuttuvat näin elämälle ominaiset nyanssit. Suojelusenkeliksi ryhtynyttä aavemaista poliisia lukuun ottamatta kaikki olisivat kipeästi pelastuksen tarpeessa. Niinpä yksittäisestä tutkijasta muotoutuukin lopulta suurin piirtein pyhimys tämän koettaessa huolehtia suojatistaan.

Nimellään 8-pallo viittaa suoraan biljardin pelivälineeseen mutta myös huumeslangiin. Louhimies lataa loppuun kaikkensa, mutta viimeinen kuva on kauneudestaan huolimatta niin hatusta vedetty kuin vain voi.