Ohjaus: Fred Cavayé
★☆☆☆☆
Roskaviihteessä liikkuvat mykistävät summat houkuttelevat haaskalle elokuvantekijöitä myös eurooppalaisen sivistyksen emämaista. Tällä kertaa puikoissa on käsikirjoituksensa ohjaamaan päässyt ranskalainen Fred Cavayé, joka tähyilee kotimaansa rajojen ulkopuolelle. Ensin on herätettävä huomiota lännen ahneissa tuottajissa eikä häikäilemätöntä väkivaltaa parempaa välinettä ole toistaiseksi keksitty.
Jokin persoonallinen piirre voisi silti vauhdittaa ohjaajan matkaa mammonataivaaseen. Hänen maanmiehensä Pascal Laugier kääri mysteerin vaipan sadisminsa peitteeksi Marttyyreissa (2008) päästen seuraavalle lennolle Hollywoodiin.
Tällä kertaa raakuuden ratsukkoa piiskaa keskiluokkaisen perheen isä. Poliisin tehtyä rynnäkön heidän kotiinsa kesken aamiaisen vaimoa syytetään parkkihallissa tapahtuneesta julmasta veriteosta, jonka kohteena oli epäilyttävästi naisen kanssa riitaantunut työpaikan pomo. Syyttömyyttä puoltavien todisteiden puutteessa motiivi sekä aihetodisteet riittävät tuomioistuimelle passittaakseen syytetyn vuosikausiksi tyrmään.
Nopeasti konfliktin luotuaan elokuva haaskaa vahvimman valttinsa kumotessaan epäluulot vaimon viattomuudesta. Oikeutus aggressiiviselle kansalaistottelemattomuudelle edellyttää instituution leimaamista sokeaksi ja haluttomaksi oikaista virheitään. Niinpä teoksen suppeaa näkökulmaa täyttää vain aviomiehen raivoisa tarmokkuus rakkaansa vapauttamiseksi vankilasta.
Monimutkaista suunnitelmaansa toteuttavan isän väkivalta kuitataan ydinperheen nimessä suoritettavana uhrauksena. Katurealismia tavoittelevassa teoksessa juonen käänteet töksähtelevät toistuvasti epäjohdonmukaisina esiin, jättäen riutuvat roolihenkilöt kalpean yhdentekeviksi ja epäsympaattisiksi. Älykkääksi juonittelijaksi valtion vihollinen ripustaa rikoksensa epätodennäköisten sattumien ja uskomattoman onnen koukkuun.
Kaiken se kestää (2008) luottaa karhean miestähtensä karskiin karismaan, mutta kenenkään lasta en uskoisi hänen vastuulleen.
Jokin persoonallinen piirre voisi silti vauhdittaa ohjaajan matkaa mammonataivaaseen. Hänen maanmiehensä Pascal Laugier kääri mysteerin vaipan sadisminsa peitteeksi Marttyyreissa (2008) päästen seuraavalle lennolle Hollywoodiin.
Tällä kertaa raakuuden ratsukkoa piiskaa keskiluokkaisen perheen isä. Poliisin tehtyä rynnäkön heidän kotiinsa kesken aamiaisen vaimoa syytetään parkkihallissa tapahtuneesta julmasta veriteosta, jonka kohteena oli epäilyttävästi naisen kanssa riitaantunut työpaikan pomo. Syyttömyyttä puoltavien todisteiden puutteessa motiivi sekä aihetodisteet riittävät tuomioistuimelle passittaakseen syytetyn vuosikausiksi tyrmään.
Nopeasti konfliktin luotuaan elokuva haaskaa vahvimman valttinsa kumotessaan epäluulot vaimon viattomuudesta. Oikeutus aggressiiviselle kansalaistottelemattomuudelle edellyttää instituution leimaamista sokeaksi ja haluttomaksi oikaista virheitään. Niinpä teoksen suppeaa näkökulmaa täyttää vain aviomiehen raivoisa tarmokkuus rakkaansa vapauttamiseksi vankilasta.
Monimutkaista suunnitelmaansa toteuttavan isän väkivalta kuitataan ydinperheen nimessä suoritettavana uhrauksena. Katurealismia tavoittelevassa teoksessa juonen käänteet töksähtelevät toistuvasti epäjohdonmukaisina esiin, jättäen riutuvat roolihenkilöt kalpean yhdentekeviksi ja epäsympaattisiksi. Älykkääksi juonittelijaksi valtion vihollinen ripustaa rikoksensa epätodennäköisten sattumien ja uskomattoman onnen koukkuun.
Kaiken se kestää (2008) luottaa karhean miestähtensä karskiin karismaan, mutta kenenkään lasta en uskoisi hänen vastuulleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti