Ohjaus: Andrzej Wajda
★★☆☆☆
Smolenskin liepeillä Katynin metsissä tapahtui keväällä 1940 tuhansia uhreja vaatinut joukkomurha, jossa toista maailmansotaa käynyt Stalinin armeija surmasi upseereja ja muita Puolan kansalaisia. Kymmenien vuosien ajan kommunistinen Neuvostoliitto vieritti vastuun yli 20 000 puolalaisen teloittamisesta natseille. Glasnostin avoimuutta ajanut presidentti Mihail Gorbatsov tunnusti lopulta Neuvostoliiton syyllisyyden 1980-luvun lopulla.
Äskettäin Puolaa koetellut tragedia kiertyy tapauksen ympärille aavemaisella tavalla, kun maan presidentti seurakuntineen oli matkalla Katynin muistojuhlaan Venäjälle ja heitä kuljettanut kone tuhoutui täysin iskeydyttyään maahan hernerokkasumussa ilmeisesti lentäjän varomattomuuden seurauksena.
Puolalaisten näkökulmaa toisen maailmansodan taisteluihin kuuluisassa elokuvatrilogiassaan 1950-luvulla valottaneella Andrzej Wajdalla on tapahtumiin henkilökohtainen suhde, sillä hänen isänsä kuului surmattujen joukkoon.
Voi vain arvailla, halusiko Wajda, 84, lieventää vaikuttimen läsnäoloa ottamalla Katyniin (2007) mukaan itsensä rinnalle kaksi muutakin käsikirjoittajaa vai johtuuko tämä hänen korkeasta iästään.
Kylmän sodan viivästämän kansallisen eheytymisen kannalta tärkeä monumentti seuraa uskollisesti nykyistä historiankirjoitusta aiheesta osoittaen neuvostoliittolaisten murhaavan syyllisyyden naturalistisessa karmeudessaan. Tällaisille kulttuurisesti merkittäville töille tyypillistä melodramaattista puolta elokuvassa edustavat kyyditettyjen äitien, vaimojen ja lasten tuntemukset.
Koska Katynin murhista ei ole enää sanottavampaa kiistelyä edes osapuolten välillä ja kysymys tekijöistä on ratkaistu, lienevät turhan turpeasti etenevän teoksen mustavalkoiset sävyt suunnattu tyydyttämään puolalaisten kolhittua kansallisen oikeudenmukaisuuden tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti