Ohjaus: Sam Mendes
★☆☆☆☆
Turruttavaa perherutiinia toistuvasti tutkineen englantilaisen Sam Mendesin uralla hänen viides ohjaustyönsä merkitsee vapauttavaa hengähdystaukoa aiheen raskaista toteutustavoista.
Kepeässä komediassa on samankaltaista viritystä kuin Ang Leen äskettäin ilmestyneessä nostalgiatripissä Taking Woodstock (2009). Meritoituneille ohjaajille ne ovat vaivattomia välitöitä, joissa nimekkäät filmitähdet loistavat poissaolollaan. Ohjaajat tullevat muistelemaan näitä teoksia palauttavana harjoitteena hymyssä suin.
Kohti uutta (2009) kertoo pienessä amerikkalaiskaupungissa asustelevan kolmekymppisen pariskunnan aikuistumismatkasta vastuuseen, sillä Veronan raskaus tietää monia muutoksia heidän elämässään.
Poikaystävä Burtin Eurooppaan karkaavista vanhemmista ei olekaan apua kuten he kuvittelevat, joten kaksikko päättää pakata laukkunsa ja ajella ympäri Amerikkaa etsiäkseen sopivaa seutua tulokkaalle mieluisaksi kasvuympäristöksi.
Illuusioiden murtumisen teema, brittiteatterista Hollywood-viihteen kärkeen ponnistaneen englantilaisohjaajan tuotannon ydin, olisi idullaan tässäkin maisemia vaihtavassa tiefilmissä, sillä vaikea vanhemmuus tulee kaikkialla vastaan, oli kyse sitten hippeilyyn haksahtaneista, lapsettomuutta potevista tai perheidyllin loppua surevista.
Elokuvan osuvin hetki osuu adoptioperhettä kasvattavan pariskunnan sekä Veronan ja Burtin yhteiseen illanviettoon, jonka aikana suru lyö säröjä juominkien jalostamaan juhlahumuun.
Kokonaisuutena elokuva on kuitenkin aivan liian yllätyksetön ja tavanomainen pariskunnan itsensälöytämiskuvaus, jossa lukuisten sivuhenkilöiden eksentriset piirteet jättävät pääparin laimean mitäänsanomattomaksi.
Loppukuva unelmien paratiisista saattaisi vedota tunteellisempaan katsojaan, ellei sen pastoraalista runoutta heti pilattaisi tunteen sanallisella selityksellä. Sam Mendesin tyylitajulta odottaisi enemmän.
Kepeässä komediassa on samankaltaista viritystä kuin Ang Leen äskettäin ilmestyneessä nostalgiatripissä Taking Woodstock (2009). Meritoituneille ohjaajille ne ovat vaivattomia välitöitä, joissa nimekkäät filmitähdet loistavat poissaolollaan. Ohjaajat tullevat muistelemaan näitä teoksia palauttavana harjoitteena hymyssä suin.
Kohti uutta (2009) kertoo pienessä amerikkalaiskaupungissa asustelevan kolmekymppisen pariskunnan aikuistumismatkasta vastuuseen, sillä Veronan raskaus tietää monia muutoksia heidän elämässään.
Poikaystävä Burtin Eurooppaan karkaavista vanhemmista ei olekaan apua kuten he kuvittelevat, joten kaksikko päättää pakata laukkunsa ja ajella ympäri Amerikkaa etsiäkseen sopivaa seutua tulokkaalle mieluisaksi kasvuympäristöksi.
Illuusioiden murtumisen teema, brittiteatterista Hollywood-viihteen kärkeen ponnistaneen englantilaisohjaajan tuotannon ydin, olisi idullaan tässäkin maisemia vaihtavassa tiefilmissä, sillä vaikea vanhemmuus tulee kaikkialla vastaan, oli kyse sitten hippeilyyn haksahtaneista, lapsettomuutta potevista tai perheidyllin loppua surevista.
Elokuvan osuvin hetki osuu adoptioperhettä kasvattavan pariskunnan sekä Veronan ja Burtin yhteiseen illanviettoon, jonka aikana suru lyö säröjä juominkien jalostamaan juhlahumuun.
Kokonaisuutena elokuva on kuitenkin aivan liian yllätyksetön ja tavanomainen pariskunnan itsensälöytämiskuvaus, jossa lukuisten sivuhenkilöiden eksentriset piirteet jättävät pääparin laimean mitäänsanomattomaksi.
Loppukuva unelmien paratiisista saattaisi vedota tunteellisempaan katsojaan, ellei sen pastoraalista runoutta heti pilattaisi tunteen sanallisella selityksellä. Sam Mendesin tyylitajulta odottaisi enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti