perjantai 14. helmikuuta 2014

Michael Clayton

Ohjaus: Tony Gilroy
★★★☆☆
George Clooney ja Steven Soderbergh ovat nykypäivän amerikkalaisia elokuvamoguleita, joiden toimet kattavat filmialan koko kentän. Omien ohjaustöidensä lisäksi he antavat nimensä ja arvovaltansa tuoreempien kasvojen käyttöön monissa Hollywoodin laatuteoksissa, jotka todennäköisesti jäisivät kokonaan tekemättä ilman mainekkaan kaksikon panosta.
Tällaisia heidän tuottamiaan elokuvia ovat esimerkiksi Todd Haynesin Kaukana taivaasta (2002), John Mayburyn Sidottu (2005) ja Stephen Gaghanin Syriana(2005).
Runsaasti vertailukohteita
Monisyisestä poliittisesta julistusteoksesta on kyse myös Tony Gilroynesikoisfilmissä Michael Clayton (2007), jonka tuottamisesta kaksikko vastaa. Lisäksi George Clooney näyttelee teoksessa hyvin samankaltaisessa roolissa kuin Syrianassa, jossa hän hankki itselleen Oscar-patsaan öljyteollisuuden petolliseen todellisuuteen havahtuvana kenttätason antisankarina.
Löyhempää vertailukohtaa elokuvalle voi halutessaan hakea myös Gilroyn varhaisemmista käsikirjoituksista, joista Doug Liman ja Paul Greengrassmuokkaavat viime vuosien tasokkainta vauhtiviihdettä Medusan verkossa (2002) ja sen kahdessa jatko-osassa. Kun vielä mainitsee tärkeässä esimiehen roolissa näyttelevän Sydney Pollackin ohjauksen Firman (1993) ja Soderberghin Erin Brockovichin (2000), tietää tästä elokuvasta erittäin paljon.
Michael Claytonin tunnistaa oitis kaikkien edellä mainittujen ja myös Trafficin (2000) perilliseksi. Sitä yksinkertaisempana filminä se sangen kapeasti keskittyy loistokkaassa lakifirmassa työskentelevään mieheen, jonka epävirallisena tehtävänä on hoitaa yrityksen asiakkaat satimesta mahdollisimman kivuttomasti. Niinpä ”siivooja” on ensimmäisenä paikalla, kun kolaripaikalta paennut röyhkeä valkokaulusjuppi kutsuu apua.
Juonen varsinainen ydin on kuitenkin yhteiskanne, jossa suurta yritystä syytetään satojen ihmisten hengen vaarantamisesta. Jutun pääjuristina olevan puolustusasianajajan hermoromahdus aiheuttaa miljarditappioiden uhan, jonka toteutumisen Michael Claytonin tulisi taas estää. Tapausta penkoessaan johdon luotettu apulainen saa tietää pimitetyistä vääryyksistä, joille edes hän ei pysty kääntämään selkäänsä.
Viime kädessä filmin kaikki henkilöt ovat palasia rahan määräämässä kulutusketjussa, jossa lyhytnäköinen laskelmointi peittoaa aina parempaan huomiseen tähtäävän idealismin.
Sisältöongelmia pätevässä muodossa
Suuryritysten korruptiota, lainkäytön valikoivaa etiikkaa ja yksilön moraalia puntaroiva filmi käynnistyy erinomaisen vangitsevasti.
Kalsea visuaalinen ilme, varmaotteinen ja voimakas kameratyö sekä terävä replikointi saavat kerronnan kerralla pitäväksi ja ne heijastavat uskottavasti väärinkäytöksillä pyörivän koneiston sisäistäkin elämää. Alussa ja lopussa näytettävä kohtaus, jossa päähenkilö lamaantuu mäen päällä seisovan hevosen edessä, on hieno vertaus hänen kokemistaan mielenliikkeistä ja henkisestä harhailusta.
Tony Gilroy on siis tavanomaista pätevämpi atmosfäärin luomisessa ja yksityiskohtien havainnoimisessa, mutta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänen osaamisestaan on aikaista tehdä.
Nimittäin se, mikä näissä amerikkalaisissa, erityisesti Steven Soderberghin valvomissa aatedraamoissa eniten arveluttaa, on niiden tietoinen ja alleviivaava uskomus härskien valtapelien koskevan ainoastaan järjestelmien ylimmillä rattailla juonittelevia ihmisiä. Suorittavan portaan puurtajat voivat ymmärtämättömyyttään olla tiedostamatta tekojensa seurannaisvaikutuksia, mutta riittävällä informaatiolla he suoristavat heti ryhtinsä ja ovat valmiita vaikka itsensä uhraaviin korjausliikkeisiin.
Kaava on täsmälleen sama Trafficissa, Syrianassa ja Michael Claytonissa.
Kun niiden keskeisten henkilöjen kruunua kirkastetaan heidän yksityiselämänsä laskelmoidulla hyvyydellä, maistuvat heidän sieluntuskansa ja kääntymisensä oikeiden arvojen puolelle periamerikkalaiselta siirapilta. Tämäkin filmi lukeutuisi näytäntökauden huippuihin ilman pyhimysmäisiä pehmennyksiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti