Ohjaus: Susanne Bier
★★☆☆☆
Kun pohjoiseurooppalaiset ja -amerikkalaiset elokuvantekijät rahtaavat filmikalustonsa vanhan mantereen eteläisiin osiin, tietää odottaa kuvankaunista postikorttimaisemaa, romanttista unelmaa ja kevyttä ihmissuhdesoppaa. Tuntuu, että katsojan oletetaankin hyväksyvän todellisuudelle vieras eskapismi lomamatkaa muistuttavassa ympäristössä.
Tietystä rosoisuuden ja realismin tavoittelusta huolimatta myös Susanne Bierin uusi komedia taipuu lajin vakiokaavoille, joita ovat viime aikoina toistaneet muun muassa Woody Allen (To Rome With Love, 2012) ja suomalainen Rosa Karo (Avain Italiaan, 2011). Tanskalaisohjaajan teoksen yhdistää edellä mainittuihin myös maa, Italia, jonne filmin tapahtumat pääasiassa sijoittuvat. Siltä on siis turha odottaa hänen huippujensa, Rakastan sinua ikuisesti (2002) ja Kosto (2011), kaltaisia kipeitä tilityksiä valintatilanteista, vaikka lähtökohta kuulostaakin yhtä karulta.
Elokuvan päähenkilö on hiuksensa syöpähoidoissa menettänyt parturikampaaja, jolla menee muutama muukin asia myttyyn. Ensin nainen yllättää aviomiehensä kotisohvaltaan nuoren typykän seurassa ja törmää sitten autollaan varakkaan yrittäjän kalliiseen menopeliin. Kuin pisteeksi pettymysten päälle koko nelikko kohtaa toisensa välimerellisessä kartanossa, jossa on tarkoitus tanssia eroavan pariskunnan tyttären ja kiireisen liikemiehen pojan häitä.
Tragiikkaa ja komiikkaa
Traagisen yhdistäminen koomiseen on hankala laji, jossa tasapainoillaan jatkuvasti sillä, että vain hiukan näkökulmaa vaihtamalla yksi onkin toista ja päinvastoin. Woody Allenin parhaissa komedioissa kyse on juuri tämän rajapinnan löytämisestä.
Positiivisesti tulkittuna Susanne Bier suhtautuu mukavan mutkattomasti sairauteen, sen hoitoon ja ylipäänsä selviytymisen mahdollisuuteen elämän muissakin vaikeuksissa pysähtymättä märehtimään aallonpohjissa tai hakematta sääliä henkilöilleen. Hänen tekninen tavaramerkkinsä käsivarakuvaus luo välittömyyttä, kuten myös oikean ikänsä kameran edessä paljastavat näyttelijät, joista yksi on entinen James Bond Pierce Brosnan maksaläiskineen ja keskivartalon kertymineen.
Toisaalta kypsän rakkauden odottamattomuus ja nuoren hapuilevuus aiheina eivät oikein ota tulta alleen noustakseen kirpaisevaksi teemaksi lukkoon lyötyjen suunnitelmien ja sopimusten arvaamattomuudesta. Käsikirjoituksen ohkaisuus estää taitavaksi henkilöohjaajaksi profiloitunutta Bieriä syventämästä näkökulmaa ohi ilmeisen, ja kysymys pojan seksuaalisesta suuntautuneisuudestakin tyssähtää puolitiehen.
Heikkojen ihmisten selkärankaa taivuttavat tapahtumat solahtavat ennalta määrättyihin uomiinsa helponlaisesti, mutta lopputulosta voi silti katsoa siedettävänä sepitteenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti